Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Vaan tuskaa ei oo niin raskasta Ja suurta, jot'ei lempi tuottaa taida. ANNA. Oi, lempiä muu anna! Kaunis, kallis On mulle mailma silloin. Kaikki, kaikki On mieluistani; itse tuska tuo Vaan uudet nautinnot, vaan uudet riemut. Oi äiti, muistatkos sen laulun, jonka Ma laulan?
Maailman makia seura, Tapa vanha tarttuvainen, Jot'ei arvata alusta, Saapi semmoiset vahingot. Vähän jälkeenpäin valittaa samassa runossa itsestänsäkin, sanoen: Aivan on asian laita Sillä lailla, lapsukaiset; Minä sen toeksi tieän, Kun olen itsekin ollut Taipuva tähän tapahan, Saanut semmoiset vahingot: Terveys on turmeltuna, Kaikki rikkaus laonnut, Matti taskussa makaapi.
Olentos pyhäkössä, missä salat on aartehes, Sa missä säihkyt, palat, ylinnä riemun vapaa liekki lyö kuin helkavalkee, jot'ei voita yö, kaikelle päällä maan mi uljast' on, suurtyötä, joka kestää tappion, mi Luojan luonnossa on nuortuvaa, ei erakkoista eikä orjaisaa.
Kuin karhu sanoi hän ryhtyy lammas-joukkoon, lukeeko kukaan karhun syyksi että luontonsa on niitä repiä; kuin houraava houriossaan tekee töitä, josta ansaitsisi kuolema rangaistuksen, rohkeneeko kukaan tuomari langettaa kuolema tuomion? Ei suinkaan. Niin sinunkin laitasi, Elias, on. Se mies, jot'ei Jumala sallinut, ehkä vihollisten käsistä päästyä, elää, oli ainakin suuri pahan tekiä ... ja...
Pois varjokaan tai sädehyt se haihduttais tuon sävyn hienon, nuo tummain kutrein viehkeilyt ja sulo kasvoin loisteen vienon, joiss' ilme puhdas virkkaa nyt, kuin kirkas, sees on aatos pienon. Ja poskilla ja otsall' on niin armas hymy, hohde aino. niin tyyni veikeys viaton; näät lapsen, jot'ei tapaa vaino, min mieli hellän hyvä on ja sydän puhdas, lempi kaino. RINTEILL
ne on luotani ja toivat monen illan murehet. Moni ystävä lähtenyt luota, moni saapunut vieras mies. Sydän, hetkeäsi vuota: sinun myös käy täältä ties, kun on kerran aika se eessä, jota vavisten vuottanut oon: kun ajan ma kalman reessä ulos kuolon kuutamoon. Mut kun vie hän mun maahansa loittoon, jot'ei nähnyt yksikään, taas kaivannen kulkusten soittoon ja iltain ikävään.
Ei ollut mitään kunniaa, jot'ei hän edeltäpäin ollut anastanut, ei mitään urhotyötä, jota hän ei olisi ehtinyt toimittaa ennen Bincenz'ia, ei mitään kilpailua ampumisessa tai keilien heittämisessä, jossa hän ei olisi voittanut ja nyt ryösti hän päälliseksi häneltä Wapun sydämen, joka ehkä olisi viimein taipunut hänen alituiseen kosimiseensa, jos ei Jooseppia olisi ollut!
Ma kaikkea hyvää tekisin, Jot'ei tehdä he voineetkaan, Ma löytäisin onnen, jot'eivät Isät löynnehet konsanaan. Mut niin tuli aika ja mietteitä toi, Ja jo himmeni maailmain, Myös mun kävi matkani hautaan Elon vanhaa vauhtia vain. Mun itsellein tuli raivata tie, Mitä lie he jo tehneetkin, Ja mun tuli kysellä samaa, Jota kysyi he aiemmin.
Kun loppuu taistelu, me kohdataan. ANNA. Niin, niin, kun loppuu, ... loppuu taistelu. Werner menee. Kuudes Kohtaus. ANNA. Oi äiti!... Tuskaa ei niin raskasta Ja suurta, jot'ei lempi tuottaa taida. Ah, oitis ennustukses toteentuikin! Oi taivas, kuinka sydämeni rikkoi. Ett' vihapäissä tuota rankaiset? Se syntiäkö oil, kun mielin puhtain Se lempivässä sydämessä etsi Vaan autuuttas?
On haavat tuoreet monen vaattehissa Jo loistamassa, leipää, vettä maan Saa urho ruuvaksensa useasti, Vaan ei hän moiti, arpiaan hän silmää, Ja niinkuin äiti lapsen eestä ruokaa Ja unta hylkää ilomiellä, niin Hän nälkää kärsii, kallis isänmaa Kun syömen rikkaan lemmen hältä sai. Ei löydy vaaraa, vaivaa, jot'ei voita Tää kansa miesten mointen johdolla Kuin Sandels, Cronstedt, Adlercreutz ja Döbeln.
Päivän Sana
Muut Etsivät