Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Jumalan kiitos, että jällehen Minulle Aina lapsi annettiin! AINA. Näetkös vaan sä, vaari kultainen, Ett' oikein paljon pidät minusta, Niin paljon, paljon kuin mä sinusta! Tiesinhän, ett'et suotta suuttuiskaan. KILPI (itsekseen). Mun Jumalain, mä sua kiittää saan! (
Sammu jo polttava säen! Milloin sun jällehen näen? Löydänkö keskeltä laajan maailman markkinaväen? Turulta naurun ja pilkan kohtaanko korkean nilkan, usmasta ukkosen vaajan, metsästä, ah, Punahilkan? LAPINK
Nyt heinä tehty ompi ja ruista niitetään, Oi, Luoja, sä sato runsas saata! Ja jos en tule jällehen, niin tanterelle jään; On kunnialla kuolleen helppo maata. Se maamies kehno ompi, jok' ei käy auraltaan, Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan. Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! NELJ
Tuoll' istuu oksalla kyyhkynen niin puhtoinen, rukoukset hän kuulee lapsoisen lailla Kristuksen. Valkosiivet hän riemuin kohottaa, ylös käy hänen tie, rukoukset lasten kun ilmoille saa, isän luo hän ne vie. Luo lasten hän palajaa jällehen ja mukanaan isän siunauksen hän ylhäisen tuo lapsille maan. Siis lapset pienoiset rukoilkaa vaan, kyllä varmasti valkokyyhky taivahan oksaltaan heitä kuulevi.
Kun tuli Dufva kersantti siis kerran jällehen, ja laski vanhaa virttänsä: "voi miksi aiot, Sven?" niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi leveän suunsa, vastaten: "he, sotamieheksi!" Ivaten vanhus hymyili: "Sinäkö nulikka, sinäkö sotamieheksi? he, tiedä huutia!" "Niin", lausui poika, "täällä teen ma kaikki hullusti, ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi".
Veet tyrskyilee, käy tuulet yön, soi lokkein kirkunaa. Päin päivänlaskun säihkyä käy tiemme myrskyn myötä; hyvästi, aurinko, ja sä maa isäin, hyvää yötä! Vain hetkeks päivä peittoon jää, tuon aamun jällehen; voin vettä, taivast' tervehtää, mut synnyinmaata en. Sä tyhjäks uljaan linnan näät, jäi telkeet portin suulle: Pihalla versoo ruohonpäät, ja ulvoo koira kuulle!
Kas, ylläpä mustien murheiden on kaunihit taivaankaaret ja kaukana keskellä aaltojen on haaveiden höyhensaaret ja ken sinne lapsosen kaarnalla käy, ei sille ne aavehet yölliset näy, vaan rinnoin hän uinuvi rauhaisin kuin äitinsä helmoihin. Mitä siitä jos valhetta onkin ne vaan ja kestä ei päivän terää! Me uinumme siksi kuin valveutaan ja vaivat ne jällehen herää.
Niin jylhä, kaamea on korpi, huu, niin kaikk' on hiljaista ja harmajaa, ei tunnu tuulonen, ei liiku puu, ja kuusten takaa peikot kurkistaa. Ja lapsi itkee, juoksee, lankeaa ja nousee, lankee, nousee jällehen. Mut pien' on poika, suur' on metsämaa ja kaukana on koti kultainen.
Mitä huolin, jos huomenna jällehen on maa musta ja murheessa kuusi tai ellen ma syksyhyn heräiskään, vaan eessäni ois kevät uusi? SYD
Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani löytänyt mä en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe sydämeni täytti, Ja vieraalta mun maani näytti. Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani käyn jällehen. Ken yksinään jäi kansastansa, Hän asuu parhain haudassansa". Mut kun näin mielein vaikeroi.
Päivän Sana
Muut Etsivät