Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
»Kyllä se on miehet sillä lailla, että vaikka hänellä olisi parempikin kurssi, kuin ihmisellä, niin ei se tule tätä joukkoa hätyyttelemään», vakuutti Esa. »Eikä se nyt ole häpeäkään lampaan varkaudesta käräjään mennä», arveli Ella. »Kunnia, kunnia se olisi! Kun päästäisiin sinne, sepä vasta poikaa!» ilakoi Esa.
Kuiskasi silmät suurina ja säikähtyneinä kullalleen: Kuuletko? Etkö kuule? Mitä? Etäistä soitantoa. Se kasvaa, se paisuu, se tulee tännepäin. Turhia! Kylän kansa vain kartanolla ilakoi. Taikka ovat ne oman soittoniekkamme säveleet, jotka nyt korvissasi kummittelevat. Eipäs! Nyt torvet torahtavat. Nyt lähtee liikkeelle ritarisaatto. Sen edellä ratsastaa uros puettu kultaan ja purppuraan...
Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on Ja runohelmes hälle koriste verraton.
Ja armas lause, mi aikoi ilmiin, Jäi siinä mykkänä huulillen, Ja toisiaan kun he katsoi silmiin, Tuli vaiva äänetön katseesen. Heit' turhuus kiusas, mi salin täytti, Tuo tyhjä teeskely tuskaa toi, Siks vaillinaisesti silmä näytti, Kuink' kevät rinnassa ilakoi. Siks käsi viipyä kädess' empi, Jota painoi hellästi ennen ain, Siks hiljaa huoaten haastoi lempi, Jota katse ilmaisi arkaan vain.
Mut sivu poian neidot käy ja siinä ilakoi, Jo vuosituhansia sitten noin he veikaroi, Ja noin ne heitä seuras nuorukaiset rohkein rinnoin. Ja lähteen luona nurmellen, jot' illan kylpy kasti, He karkeloimaan käy nyt luonnon helmaan uhkuvaan. Mut vastapäätä, liikkumatta, ihanuudessaan Narkissos seisoo vait ja vesiin katsoo kaihoisasti.
Kansa käy isäänsä ihaillen hänen luoksensa täältä ja tuolta; saasta tuskin näet kymmenen niin heistä on pitänyt huolta. Hämeenmaahan nyt matkaillaan ja luokse sen vanhan linnan. Rahvas ei kursaile valtiataan, vaan kulkevi yhtä-rinnan. Kunnia-ammunta linnasta soi ja kaikuvi ruorilta vastaan; tervetulleheks' ilakoi kaikk' kuulua kuningastaan.
Mut vastassa hauskasti väikkyy Eri ryhmissä kirjavat maat, Huvihuoneet ja puistot ja rahvas Ja karja ja niityt ja haat. Tytöt pyykkiä valkaisuttaa Ja nurmella ilakoi; Helohelmiä mylly sinkoo Ja kaukaa jumisten soi. Tuoss' alla harmaan tornin On vahtikoppi pien'; Punatakkinen, ryhdikäs poika Siin' astuu, täsmii tien.
Gazellit, sievät, viisaat, Siell' ehdon ilakoi; Ja pyhän virran loiske Etäältä illoin soi. Siell' asuntomme olkoon Ja varjomme palmupuu, Siell' onnea, rauhaa sielu Ja autuutta uneksuu. Vain tuskaan lotoskukan Saa loisto auringon; Pää kallellaan se nuokkuu, Yö sillä mieless' on. Kuu, kukan sulho, yksin Sen vai vellille saa; Se kainot kukkakasvot Vain kuulle paljastaa.
Murhein kuolinkellot soivat, hautavirsi humisee; laantuu laulut veikaroivat, vaiti poika kuuntelee. Hautaan viedään heidät tuonne, jotka laaksoss' ilakoi. Paimenpoika! Kellot nuo, ne myöskin sulle kerran soi.
On laulu unta nuoruuslemmen armaan, jot' innoin kukin kerran uneksui, vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan; on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, niin vienon viaton, ja siksi hän unhottui. Hei, Pohjan Dionysos! tehkää tilaa! soi laulu liehuin hänen huuliltaan, Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa hän kera nymfein viheriän haan.
Päivän Sana
Muut Etsivät