Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Paljon se Leena vielä jaksaa ryötöstää, kun enemmän kuin kolme peninkulmaa vuorokaudessa, vaikka ikä kai se on jo yli seitsemänkymmenen missä asti lieneekään, sanoi Mikko kummastellen. Näkyy sitä vielä taival katkeavan, varsinkin kun on asiallista asiaa. Se toisenpuolen keventää jalkoja, ja tien päälläpä minä enimmän ajan olen ollutkin.
Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa? Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin? Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse itseäs pakoon! Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu, ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; sido kaurihisi, rajusäätä viihdä viuhean myrskyn! Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää joka toiveen voi, ja hän vastuksille hymyn hienon suo; näet onni koskaan ei ole täysi.
Siis tule, Antilokhos, Zeun aaluva, kuin tapa säätää, vaunujes ääreen käy sekä valjakkos, käsin tartu ruoskaan notkeahan, joll' äsken juoksua kiihdit, orheja koskettain vala vanno Poseidonin kautta, ettet vaunuja mun sinä estänyt viekkahin juonin!" Mielevä Antilokhos nyt tuohon vastasi jälleen: "Leppyös, oi Menelaos; nuor' olen vielä, se muista, paljoa suuremp' on ikä, kuntokin, valtias, sulla.
Mutta vaikkei Lauri mitään näyttänyt, oli kuitenkin vanhan Kaisan sukkela silmä hoksannut, että isäntä rakasti Liisaa, ja Kaisa ei siitä päivin voinut kärsiä tuota nuorta tyttöä, jolle rikas isäntä hänen mielestään oli liian hyvä. Ikä olikin vaikuttanut Kaisaan, ja hän oli käynyt hyvin toraiseksi.
Vaan ellös emoni surko, valitelko vanhempani, iän kultaisen kulusta, armahan alimenosta, minun lapsen lauluissani, pienen pilpatuksissani; Ikä kuitenkin kuluvi, aika armas rientelevi, jos en laula polvenani, hyrehi sinä ikänä; aika kultainen kuluvi, päivä kaunis karkelevi, ilman lintujen ilosta, varvuisten visertämästä. Kanteletar. Armahan kulku.
"Minä en tiedä nyt, milloin olisin ollut enemmän hyvilläni, kuin tätä kuullessani. Se on lohduttavaa! Se on niin hauskaa tietää, että, kun he kärsivät, he eivät tunne sitä! Välisti olen ollut levoton tuollaisten ihmisten puolesta; mutta nyt aion kokonaan herjetä heitä ajattelemasta! Oppia ikä kaikki. Minulla oli epäilykseni, minä tunnustan sen, mutta nyt ne ovat kadonneet.
Isonlainen härän jurtikkahan se muutoin oli», ilmotti Kaisa. »Olikohan monivuotinen jo?» »Niinkö se Holopaisen härkä?» »Niin.» »Mitenkäs se olikaan?... No, herra siunatkoon! Jäiköhän se ikä minulta kysymättä, kun se nyt ei tule päähän!... Kyllä kai se unohtui kysymättä!
Fereen aaluvan uljaimmat oli juoksijat, joita ohjasi Eumelos: pari lintuna kiitävä, yksi niill' ikä, karvakin, yks oli viivalleen selän korkeus hoitamat Pereiassa Apollon hohtavajousen, 766 tammoja kumpikin, kiitäissään pelon tuopia aimoin miehiä Aias taas, Telamonin poika, Akhilleun jäätyä kiukkuun, tuon monin verroin muist' urohimman, kuin myös orhit ol' uljaimmat jalon Peleun poian.
Nuoren on ikä edessä Oppia osaamatonta. KULLERVO. Kaikkiko mua vihaavat? Siskot, veljet, taattonikin, Sukuni, jota sureksin! Sinä yksin, äiti armas, Ystäväni muit' ylinnä. Annas, lyön lihattomiksi, Luuttomiksi kurjat luhdon. Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin. Pois välistä! ARMI. Sun sukusi! KULLERVO. Ei ole sortajat sukuni, Väärät miehet veljiäni. Väisty, äiti! ARMI. Mut isäsi!
Jos esim. tahtoo saada ikävä-tunnelmaa liikuttamaan lukijaa kyyneliin asti, voi sen sanoa näin: "Hän istui itsekseen ja ikävöi.... Niin itsekseen hän istui ja ... ikävöi! Ikävöi ... ikävöi ..... alati itsekseen ... ikä ... vöi..." Jos kirjailija tietää, että lukijakunta on hyvin blaseerattu, voi hän toistaa vielä useampia kertoja sanottavansa. Silloin on vaikutus varma.
Päivän Sana
Muut Etsivät