Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Mies kuvatkaa, jok' ylenmäärin lempi, Mut älyll' ei; mies, jok' ei luulevaiseks Vähillä tullut, mutta yltyneenä Rajusi julmasti; mies, jonka käsi, Kuin halpa indiaani, helmen hylkäs Arvokkaamman kuin miehen koko heimo; Mies, jonka herkkä silmä, sulamahan Ei muuten tottunut, nyt kyyneleitä Hereitä vuodatti kuin lääkepihkaans' Arabian puut.
Tuli kevät, nietos suli mailta, Mut ei orahia vesi vienyt; Tuli kesä, rae kulki mailla, Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; Tuli syksy, kaikki ryösti halla, Rintojaan löi Paavon vaimo, lausuin: Paavo parka, kovan onnen lapsi, Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; Kova kuolo on, mut toivo turha! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Kantaa jalo Jauri kalpaa eestä kansan yössä hankein. Samoo voittoretkeltänsä kimaltavin kilvin, töyhdöin, kera hohtovöisten vankein. Ja jäljessä urhon käy koko kansa urotöitään laulain ja kunniatansa: Kuninkaamme hän on, hän Turjan auttavi aurinkohon! Pahat kielet neittä pauloo: Jo sun jalo Jauri hylkäs, sievän Siiran, armaan Aarian, vanki-orjan, orja-neiden vierellä nyt viihtyy ylkäs!
Pantiin leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, lampaat myi ja siement' osti, kylvi. Tuli kevät, nietos suli mailta, mut ei orahia vesi vienyt: tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä, tuli syksy, kaikki ryösti halla. Rintahansa lyöden vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi, kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; kova kuolo on, mut toivo turha.
Se kerää lauluja kevään vaan, se loihtii umppuja esiin. Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, kenen rinnassa peipot pesii! Hän imi, hän puri, hän puristi mun, ja hylkäs kuin omenan kuoren. Hän on juonut mahlan mun maljastain, hän syönyt on syömeni nuoren. Kun vihata häntä mä voisin ees! Mut ei ota tuhka tulta. Yks sentään lohdutus mulla on: Sait myrkkyä myös sinä multa.
Ma rankaistustani, oi Herra, ootan, Vaan käännä armos maahan köyhään päin, Mun isänmaahani, jon pettää tahdoin! Vaipuu polvillensa, kädet kasvoin edessä. Oi, kauhealta tuntuu hetki tää! Mun maa ja taivas hylkäs. Sydäntä Ei löydy, eestäni mi rukoilis. MARIA, lankee polvillensa von Stöbernin viereen. Tää sydän eestäs tahtoo rukoilla!
Muistot kertoo vainajasta, kertoo elon-työstä sen, Mit' ol' ennen Suomen kansa, ja mit' on se jälkehen. Pois kun lähti Wäinö maasta, hylkäs kansans eksyneen, Jätti soiton jälkehensä, tenhovoiman, kanteleen; Mutta katos mahti maasta, lähtiessä mahtajan, Unhe valtas laulun vallan, vallitessa vierahan.
Kaikelta, mill' on järki, kysyn: kuinka Jos hänt' ei kietonut ois noidan paulat Noin hento, kaunis, onnellinen impi, Niin naimiselle nurja, että hylkäs Nuo rikkaat, hienot kansan suosikitkin, Hän julkipilkaks tullaksensa karkais Kotoa moisen mustan pedon helmaan, Jok' ennen kammon tuo, kuin lemmen nostaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät