Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Heta otti taskustaan nuuskarasiansa, pisti siitä kumpaseenkin sierameensa ja sitä tehdessään sanoi: "Kyllähän sitä mieli tekee uskoa, että Kaisalla on ollut sulhanen, lienee sitten likellä tai kaukana, joka on sen pettänyt. Olen melkein varma, että Kaisa ei ole viime aikoina ollut terveessä tilassa ja siinä on se surun syy." "Sitähän minäkin.
NOKKI. Sitten oli tuima Stiina, se pitkäsäärinen. Eikös herra sitä muista? Hyvä, hyvä! Heta, Miina, Stiina. Siis kolme no entäs sitte? Onko vielä useampia? NOKKI. On, sitte vielä Mari Niin, niin sehän oli viimeisenä. Mikäs tämän nimi olikaan? NOKKI. Kirsti "se hyvä", kuuluu olevan. Sepäs kaunista! Viisi eri palvelijaa yhdessä kuussa. Ei! Tämä menee liian pitkälle. Mutta ehkäpä tämä tästä selviää.
Betty on meitä kahta vuotta nuorempi.» »Kuusitoista? Noo, ei sitten enää tarvitse kauan odottaa.» »Hyvänen aika», tytöt käänsivät punastuen päänsä pois. »Vielähän me käymme koulua.» »Mitäs se estää, jos muuten kohdalle sattuu.» »Eihän tämä Anna Sohvikaan ole kuin kahdeksantoista», sanoi Heta. »Ja syksyllä vaan aikoo jo viettää häitä.»
Ja heti hän kapusi ylös laudalle, painoi polkusen alas, työnsi toisella kädellä kaidetta taaksepäin ja viskasi toisella sukkulaisen juoksemaan. Niin se meni, että hurahti toiseen päähän. Ei muuta kuin pari läiskähdystä kaiteella, sitten polkunen alas ja uudelleen sama temppu. »Betty, Betty», varoitti Olga, »sinä turmelet kankaan». »Antaa hänen kutoa», sanoi Heta, »ei se siitä pahene».
Tämän sanoi Heta sellaisella tavalla, josta kuului, että hän tietää kuka se on, vaan ei tahdo sanoa. "Voi kuitenkin sellaista ihmistä," huokasi rovastinna. "Parempi olisi, että myllynkivi sidottaisiin hänen kaulaansa ja hän heitettäisiin meren syvyyteen." Näitä sanoja rovastinnan sanoessa tuli rovasti kyökkiin ja sanoi. "No jopa ne nyt lapset ovat saaneet kuivaa päälleen."
Otto aikoo vielä kerran ottaa sekä laamannin että pappilan maat arennille. Kyllä se siihen pystyy, kun saa toimeliaan akan. Pirtin läpi oli pari kertaa kulkenut nuorehko nainen, kalpea, ruskeasilmäinen, katsahtanut Anteroon niinkuin aikoen jotain sanoa, mutta mennyt sitten samassa pois. Kuka tuo on? kysyi Antero. Sehän se on se Laurin Heta.
Anna Sohvi, Pölläkän nuori, verevä tytär souti, vanha emäntä, Heta, piti perää. Aurinko paistoi ja Kallavesi heitä iloisesti tuuditteli. »Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtopää.» »Ei se meitä tavoita.» »Tavoittaa, nyt, nyt.» Hanna pidätti henkeään. Ylös keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka tämä oli hauskaa!
Detta tuloov anser jag just bevisa att vocalen är lång, ty annors borde det heta tulev, liksom tulen. Den starkare förstärkning har just för dess större stryrka gjort sig vidsträcktare gällande än den mildare t.ex. tuloman, som blott begagnas af grekiska Finnar.
"Ketäs muita mies vieraita on käynyt?" "En minä muista muita kun rovastin." "Mitä se rovasti teillä teki?" "Mitäpä hän teki, istui." "Istuiko äitisi rovastin sylissä?" Nyt Saimi punastui, eikä puhunut mitään, painoi vaan päänsä alas. Mutta Heta yhä pyyteli: "Sanohan pois, eihän siinä mitään pahaa ole, sanohan pois. Todellakin, istuiko äitisi rovastin sylissä?"
Joulu on loppunut, virkkoi kapteeni vaimolleen loppiaispäivän iltana. Hyvä Heta, se on meidän lastemme viimeinen joulu... Se on viimeinen, jona he lapsena ovat yhdessä. Sinä ajattelet aina surullisesta rakas Filip ... toivokaamme. Kapteeni alkoi taas: Yhtäkaikki jos toivomme tai emme, se on sentään heidän viimeinen lapsi-joulunsa. Berndt on suuri, hän on jo pian kasvanut joulu-ilosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät