Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Rovastinna keittiön akkunasta pitäin luki montako siinä venheessä oli ja sanoi: "Seitsemän miestä. Ne lähtivät haraamaan sitä hukkunutta... Mutta voi tokiisa sitä Kaisa parkaa... On selittämätöintä miten Kaisa joutui niin onnettomaan mielentilaan." "Heta luulee olleen Kaisalla sulhasen, joka on pettänyt", sanoi piika ja vilkasi Hetaa silmiin. "Niinkö todellakin luulette?"
"Kyllä minä tiesin Hetan mielen, vaan en minä kuitenkaan tahdo sanoa." "No Jumalan tähden, sano toki!" "Heta pitää totena sen tuonosen juorun, minkä tekin tiedätte." "Ettäkö rovasti!" "Niin juuri." Tämän kuullessa rovastinnalta yritti kahvikupit pudota käsistä lattiaan, kasvot menivät melkein mustiksi ja silmät rävähtämättöminä tuijottivat, vaikka ne eivät katsoneet mihinkään esineeseen.
Ja niin päätettiin sitten, että Heta ja Anna Sohvi aamulla varhain lähtisivät heitä viemään. Ja sitten hän oli kotona taas. Omassa kamarissaan, johon äiti sillä välin oli antanut panna uudet tapetit seiniin ja uudet uutimet ikkunoihin. Se oli entinen lastenhuone, ruokasalin vieressä. Jussi poika majaili nyt pienessä suojuksessa etehisen toisella puolen, jota ennen oli kahverina käytetty.
Saimi painoi päänsä vieläkin alemmaksi ja tuskin kuuluvasti kuiskasi: "Istui." Nyt Heta iski silmää piialle ja sanoi semmoisella tavalla, ettei Saimi siitä ymmärtäisi mitään: "Mutta mitähän, jos se olisi totta" "Sekö tuommonen puhe.
"Jospa se lienee tunnustanut, kauvan tuo pastori kuului olleen kahden kesken rovastin luona ja Oravakankaan Heta tuo tänä aamuna kuului piioille kertovan, että oven raosta kuulijat ovat kuulleet rovastin tunnustaneen ne Jahtirannan Kaisan väliset seikat. Ja kovasti tuo kuului itkeneen, oli ulvonut kun susi saaressa."
Ai! mitenkä lie kahvin laita! Vai on Marikin jo mennyt. Sepä merkillistä. Hm, hm! Kuuleppas, moneesko palvelija meillä nyt on tässä kuussa? Kirsti on viides. ILLI. Vai viides vainen! Voitko luetella ne mulle. Ensin oli se pörröpää Heta, muistaahan herra? ILLI. Jaha! Entäs sitten? NOKKI. Sitten tuli Miina. Ihan niin! Hm. Hänet ite pois käskin. Ja sitten?
Kertomus oli surullinen, kuulijoiden silmissä näkyi säälistä heltyneiden tunteiden pusertama, kirkas kyynel. Tässä seurueessa oli Markkulan Juuse ja Kaarlon sisar, Ojalan Heta; ennenmainittujen mukana. Nämät kaksi viimeksi mainittua olivat kihloissa ja sen johdosta tulleet tervehtimään Kaarloa ja hänen puolisotaan.
Maria on piakkoin iso tyttö ja hänen ajatuksensa kääntyvät tulevaisuuteen; ja Göthilda. Göthilda, niin. Göthilda, meidän vähäinen, hyvä tyttömme, unohtaa pian meidän joulumme toisen juhlan tähden ... hän ei tulevana jouluna elä... Mutta emmekö me saata toivoa? Emme, Heta, emme, emme yhtään; ei meidän tule toivoa, vaan ainoastaan valmistautua toivomiseen.
Arastellen hyppivät tytöt edeltä. Risut repivät verisiä naarmuja heidän jalkoihinsa. Parkaisivat silloin aina hiukan, mutta nauroivat kohta taas. Tämä oli kuitenkin niin hauskaa, niin äärettömästi hauskaa. Aurinko paistoi ja linnut visertelivät. Oli eräs, joka niin somasti pani. Tytöt arvelivat sitä leivoseksi, mutta Heta sanoi, ettei se ollut kuin raunioruntti.
Nepä merkit juuri eivät ole ennenkään pettäneet", vakuutti yhä Heta ja pyyhki nuuskan törkyä nenänsä alta. "Voi, Kaisa parka. Kukahan onnetoin se mies on ollut mikä Kaisan saattoi sille riekenelle. Kaisa on ollut niin herttainen. Rovastinnakin on siitä niin paljon pitänyt. Mutta millähän äänellä se nyt panee kun kuulee tuon tapauksen."
Päivän Sana
Muut Etsivät