Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Mut kysymys, min mulle teit sa, tuolla sisällä saap' on varman vastauksen, myös toivos salainen, sa jost' et puhu.» Ma hälle: »Hyvä Oppaani, en peitä sinulta mieltäin, vaikk' en liioin haasta; mun siihen totuttanut oot jo ammoin.» »Toskanan mies, mi sanoin kaunein kautta tään tulikaupungin käyt elävänä, sua pyydän tähän hetken seisahtumaan.
Eikä käytävän ilmakaan haasta maailmalle, kun sinä nälissäsi kalvat lihaa omasta ruumiistasi, että näin on tuhoutunut mies, joka oli Arbakeelle vaarallinen ja uskalsi häntä uhata. Hyvästi!» »Oh, sääliä, armoa! Epäinhimillinen heittiö! Tämänkö sain .» Lauseen loppu ei enää kuulunut Arbakeen korviin, sillä tämä oli jo lähtenyt takaisin pimeää käytävää pitkin kulkemaan.
SKULE JAARLI. Sitä ei kukaan saa tietää paitse taivaan Jumala. Minä sen tiedän. DAGFINN BONDE. Ja minä sen aavistan. NIKOLAUS PIISPA. Elkää mitään virkatko, hyvä Dagfinn! HOOKON. Jaarli, minä tahdon mitä kauvemmin uskoa ett'ette tosianne haasta siinä, mitä nyt lausutte SKULE JAARLI. Jos Antero Skjaldarband olisi oman isäni surmannut, pääsisi hän kuitenkin rankaisematta. Elkää kysykö enempätä.
Täst' en oo vielä virkkanut, Siks kerron sen nyt sulle. Hän tänne tosin tullut on Omalla luvallansa, Mut hän on, raukka, puoleton, Siis olkoon olojansa. Ei hänestä, näät, kulloinkaan Oo mulle suurta haittaa; Ei moiti ruokaa milloinkaan, Vaan kaikki hälle maittaa. Ei haasta riitaa kanssani, Ei myöskään juorullansa Hän häiritse mun tointani Vaan pysyy alallansa.
Eik' enää sammu koskaan Suomenmaasta se tuli, tulkoon mikä tuulispää, kuin kuohukoonkin pohjamutain saasta, kuin heilukootkin hetken huiput nää; on paikka, miss' ei päivän kielet haasta, pyhäkkö, kunne soi ei myrskyn sää, tuo templi muiston, kerran toivon kehto, ja voiton, maineen, laulun laaker'-lehto.»
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Paholainen ei ollut kuitenkaan näyttäytynyt, vaan oli antanut Tyrväntäiselle käskyjänsä viattomien ihmisten suulla. Niinpä kerran kauppalan torilla Tyrväntäinen hevosta myydessään oli kuullut takaansa jonkun sanovan: »haasta se käräjille»; mutta kun hän taaksensa katsahti ei siellä ketään ollut ja hän sillä hetkellä ymmärsi noiden sanojen tulleen paholaisen suusta.
Kun ohjaat lastas viisaudellas Ja apusi ja neuvos meille annat, Ei koskaan viini papeiltasi puutu, Ei temppelistäs säihkysilmät immet, Sun edessäsi pauhaa symbalit Ja hekuma kuin vaahtoava virta; Ja uskollisimpana lapsenas Ma viime hetkeen sua palvelen. Baal, kuule lastas, armahda ja auta! Käy, huoles haasta, isäs sua kuulee! Nyt taisteluun käy Ahab kuningas.
Mutta anna nyt hänen haastaa! Haasta, Marja. Mitä ma sitten haastan? Sano sukusi. Ei ole sukua minulla. Ai, orpo olet? Eikä kotia? Koti oli. Ei ole enää? Polttiko kotisi? Ei polttanut, vaan kun kerran siitä lähdin, niin ei ole enää kotini. Lähdit mielelläsi? Sieltä aina ikävöin. Oliko iso kotisi? Oli tavallinen, lehmiä viisi ja hevonen. Ja semmoisesta lähdit? Hennoit mielelläsi heittää?
Olimme saunassa, näin arpia hänen rinnassaan ja toisia käsissä ja jaloissa kontion puremista. Vielä viime kesänä oli ukko pellon aidan takaa haasta haaskalta karhun kaatanut.» »Kysyin, osaako hän karhulauluja. Ja mitä minä sain kuulla! Että Lönnrot on saanut häneltä, tältä äijältä, suuren joukon karhurunoja ja metsämiehen lauluja. Ajatelkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät