Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Aurinko meni mailleen niemen kuusien taa, kullaten lahden tyyntä pintaa; ruisrääkkä narisi vainiolla; rauhallisten tervahautain ja kytömaiden savu kietoi vaippaansa taivaanrannan; etäältä kuului taas paimentytön laulu ja haasta kellojen kalke kaikki uhkui rauhaa, valoa, luottamusta ja toivoa, ja näin koitti taas rauhan ensimmäinen vihanta kevät Suomen erämaille. V
Veräjä, joka haasta niittyyn viet mikä on minulle sinussa ihmeellinen viehätyksesi, miksi pelkään sinua koluutellen avata, miksi puitasi vain hellävaroen päästelen ja tahdon taas sinut yhtä tarkalleen sulkea?
Joskus harvoin, kun tilaisuus vaatii puhumaan, haasta sinäkin, mutta älä mitä hyvänsä, ei tappeluista eikä kilpa-ajoista, ei painijoista, ei syömingistä eikä juomingista ja muusta mitä kaikkialla kuulee, kaikkein vähimmin ihmisiä moittien tai kiittäen tai toisiinsa vertaillen.
Kuink' emme eksyä saa eri teille, jos mieli nousta maan ja kansan tään; en haasta murheesta, mi hautas varjoo jää tyhjä tila, mistä poissa oot vaan haastan toivosta, min muistos tarjoo, sen seppelkukat kumpus kattakoot. ER
»Oi siunattu, sa, jolle armo suotu ijäisen voiton istuimet on nähdä jo ennen kuin sa sodan maisen jätit! Valoa, joka taivaat kaikki kaartaa, me hehkumme; ja siks, jos meiltä halaat sa tietoja, saat mielinmäärin syödä.» Näin mulle puhui muuan henki hurskas, ja näin Beatrice: »Haasta, haasta heille vakaasti, usko niinkuin jumalihin!»
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Ilves on hyvin arka eläin: kuitenkin kertoi Kokko sen kerran ihmisten näkyvissä niityllä hyökänneen imevän varsan kimppuun. Kerran otti ilves aidatusta haasta Kokon tuvan vierestä pässin ja kantoi sen pari virstaa suolle sekä hautasi sammaliin. Se tapahtui myöhään syksyllä vaan vielä ollessa paljaana.
2 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani! 3 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran. BANQUO. No, mitä tuijotatte? Säikyttenkö Noin sulosointuisia uutisia? Nimessä totuuden, keit' oletten te? Kuvitelmia vai tosi-olennoita! Jalolle kumppanillen' ennustatte Olevan onnen lisäks suurta valtaa Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitä Hän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.
Mutta satamassa suuri laiva kilistää jo lähtökelloansa, siell' on liike, siell' on kiire, touhu, torin poikki rattaat rämisevät, valot tuikkii, kone jyskää, joutuin rientää myöhästynyt matkustaja. Eikä meri enää haasta mitään. Kaupunki vain humisee.
Elä haasta, serkku, noin! Onhan monta herra päätä, jotka ovat olevinaan kiivaita fennomaaneja ja kuitenkin kainostelevat käyttää suomea. He sanovat, että suomalaisuus on vaan ylevä, kaunis aate, joka Jumala varjelkoon sinun sydäntäsi mokomista päistä, jotka eivät ikinä pääse aatteesta työhön! Ehkäpä heissä sitten rakkauskin on vaan kaunis aate, joka ei koskaan töissä ilmesty.
Päivän Sana
Muut Etsivät