United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aimona miehistössään siell' uros asteli itse, taistoon innostain, halu, kiihkopa häll' oli kiivain kostaakseen Helenen sydänhuolet, huokaelutkin.
PRINSSI. Se Julius Caesar oli kuulu mies; Häll' urhous rikastutti älyä Ja äly ikuistutti urhoutta: Ei sitä voittajata kuolo voita; Hän maineess' elää, vaikk' ei elämässä. Tietkääpä mitä, lanko Buckingham? BUCKINGHAM. Mit', armollinen prinssi? PRINSSI. Jos vaan elää Saan mieheksi, niin vanhan oikeutemme Anastan Ranskaan, taikka sotilaana Ma kuolen, niinkuin elin kuninkaana.
Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaset, hall' ei pysty harmaa näihin, näit' ei pane pakkaset; luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä. Ruhtinaalle. Eläköön armias, rakkahin Ruhtinas Suomenkin maan! Täälläkin toimea, tapoja, taitoa, parempaa oloa kartuttamaan! Pahojen pelvoksi, oikeuden ohjaksi eläköön hän. Korvenkin kodassa kullekin omansa, orvolle osansa säilyttämään!
Opin teillä oppineita Suomessa on suuria, Wäinämöisen kandeleita täällä tehdään uusia; walistus on wiritetty, järki hywä herätetty. Suomen tytön poski-päihin weri waatii kukkaiset, hall' ei pysty harmaa näihin, näit' ei pane pakkaiset; luonnossa on lembeyttä sydämessä siweyttä.»
Kuin kilpikonnat he käyvät, taas joukkoni jälkehen jää." Viiskymment' urhoa johti hän näin, kun alkoi taistelu maan; mut joukko se harventui vähittäin, kakskymmentä Vaasan-poikaa nyt jäljellä häll' oli vaan. Mut suuriko joukko vai pienempi, Zidén mitä siitä ties? Yhä niinkuin ennenkin komensi: "Nyt joutu on tarpehen, pojat, mars, jäljissäin joka mies!"
REGAN. Hyväinen taivas! Samaa mullenkin Kai toivotte, kun paha pää saa vallan. LEAR. En, Regan, sua en sadattele koskaan. Kovuuteen ei sun hellä luontos taivu. Tulinen häll' on katse; sun vaan lientää, Ei lainkaan polta. Sinä multa hauskuutt' Et kadehdi, supista seuruuttani, Pikaista sanaa suo, vie leipää suusta, Ja telje oveas, kun sisään tahdon.
Hän vaieten istui vaivoissaan, Tusk' ahdisti sydäntä, Ja miel' oli murtuneena, Ja himmeät silmänsä. Luo saapui nyt köyhä poikanen, Mut ryhdikäs, kauniskin, Ja lempeä, tyyni, vakainen; Hän katsahti Saulihin; Kädessä häll' oli harppu; Pyys koskea kielihin. Hirmuisna nousi nyt kuningas: "Ken näin mua häiritsee? Ken tuskien usta, uskaljas, Näin rohkeast' aukaisee?
Sit' ensin varmaan koittaa kissaan, koiraan, Ja sitten ylemmäksi; mut ei vaaraa Sen tuottamassa valekuolemassa; Ajaksi elo turteutuu, mut sitten Vain vilkkaampana herää. Väärä luulo Häll' on sen tehosta; ja minä olen Mies rehellisin, näin kun petän häntä. KUNINGATAR. Sua kutsun, tohtori, kun tarvitsen. CORNELIUS. Nöyrimmät jäähyväiset, kuningatar! KUNINGATAR. Yhäkö itkee?
Oli kait hän kaunis ja nuori kait? Kevät häll' oli kukkeinnaan, kun kolmas Kustavi Ruotsin mait' oli noussut vallitsemaan. Sotamies kukan sai, sota Suomenmaan viel' ollut syttynyt ei; ja kun rummut soi jalon ruhtinaan, Svärd Lottansa myötään vei. Oli silloin hän kaunis. Sit' etsiä vain suun, posken puuntoa sais, ja loistoon silmien ruskeain moni sankari soeta tais.
Häll' on älliä sisässä. KETTU: Näin on mun ajatukseni: Meidän on omaksuttava ihmisten tavat ja muodot, perustettava pereitä, rakennettava taloja, kyliä ja kaupungeita, mentävä aviohonkin aivan ihmisten tavalla.