United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luo vanhan Stoolin läksin niin. Häll' oli paikka entinen ja työkin samallainen. Vastaani lensi ovellen jo katse nurjamainen; olipa, kuin ois kysynyt: Vai yökskään ei saa rauhaa nyt? Mut muuttuneena tulin ma, miel' oli toisenlainen: "Luin Suomen viime sodasta, olenhan Suomalainen. Mua lisää kuulla haluttais, kentiesi teiltä sitä sais?" Näin lausuin.
Saman tunsin urhean herran jo aikoja taaksepäin, tuon saman von Essenin kerran Savonmaassa ma sotivan näin. Oli nopsa hän muutoin kyllä, vaan nyt tuli peijakkaat. Vilun tähden häll' oli yllä sudennahkat ja vuotikkaat. Kun riensi nyt pakkassäässä etumaisena taas hän päin ja jok'ainoan askelen päässä vajos umpihankehen näin,
Tuo metsän urho kai ois kuuluisa, Jos laajemmat vaan häll' ois tanteret Ja palkattu myös historioitsija. Työns' uljaat kyll' on, toivons' tuliset. Byron. Hautajaisten päätyttyä sama venesarja, joka juhlallisella, surullisella kululla oli tullut järven alapäähän, nyt palasi liehuvin lipuin sekä kaikilla muilla ilon ja riemun osoituksilla.
Sen kaikki näytti, silmä, käyntikin, Ett' oli miekkamieheks luotu poika; Häll' oli reipas muoto sankarin, Ja varsi kookas, vaikka vielä hoikka. Hänt' ihastelin minä mielessän', Mä hänet tunsin, minua ei hän.
Vain pakoon käskeä, ei taistohon, aseena toisen tahdon, taas hän saikin; jo valmiina häll' altis joukko on, mut ei, on paon valta vain, ei ottelon, kuin ollut ennenkin on päivin kaikin. Hän näkee sotarinnan taajan; tasapään hajoovan jälleen, pirstaleiksi mennen. Hän tuntee joka parven, ruodun väestään, sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään, ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen.
Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti, jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli; maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.
Veripäiv' Oravaisten kun murehin nous' onneton, joka toivot mursi ja voitostakin teki tappion, siell' uljuus häll' oli loistossaan, siell' luoti ei eksynyt ainoakaan, siell' lämpö tykkien kiihtyi, kun hän kasti ne hurmeillaan.
Häll' on jotain, Jot' alakuloisuudessaan hän hautoo; Ja sikiö, näin siitetty, ma pelkään, Voi tulla turmioks. Sit' estääkseni Tään reippaan panen päätöksen nyt toimeen: Koht' Englantiin hän menköön vaatimaan Sen veron, jot' on laiminlyöty maksaa.
REGAN. Isäni ristilapsko teitä väijyy? Edgarko, jolle isän' antoi nimen? GLOSTER. Oi, häpeä sen peittää tahtois, rouva. REGAN. Oliko hän sen irstaan joukon seuraa, Jok' isälläni palvelee? GLOSTER. En tiedä. Oi, kurjaa, kurjaa liiaks! EDMUND. Oli, rouva, Hän oli sitä joukkiota. REGAN. Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet.
Jäivät Asopos-virran luo sopavälkyt akhaijit, itse hän kadmeijein meni luo sekä vei sopuviestit, vaan palatessaan hän kovat kohlut tuotteli heille, kosk' apu armias häll' oli sun, jumalattaren suuren. 290 Noin mua myös nyt auta ja suojele suosiomielin. Hiehon uhrikses suur-otsan tuon, suvikunnan, työssä jok' ei ole viel' iesjuhtana ihmisen ollut; sulle ma uhraan sen, silaellen kultahan sarvet."