Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin, yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen, niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut, häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi. Kun eros sitten tiet kuten tuo rakas laulaja laulaa sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet.
Hän kenties pohjalle tälle *kaiken* luo, mut hukkaan tään ainoon kortin varassa *se* vajoaa, kun elon myrskyssä tuo pohja hajoaa, kun aika kalman leiman painaa kukkaan. puhjeten puhumaan itsensä unohtaen. Se mahdotonta on! katsoo merkitsevästi häneen. Niin aattelin myös nuorena. Ma muinoin rakastin erästä; eros tiemme. Sorja muistossa hän oli; muttei eilen tässä puistossa. Eilenkö?
Thessalian karju Noin vaahtea ei vala. CHARMIANA. Hautamajaan Sulkeukaa, kuolon sana hälle pankaa. Niin tuskaillen ei sielu ruumiist' erii, Kuin suuruus itsestään. CLEOPATRA. Pois hautamajaan! Joudu! Tuo tieto mulle, miten hän sen kestää. Kahdestoista kohtaus. Paikka sama. Toinen huone. ANTONIUS. Mua erotatko, Eros? EROS. Kyllä, herra.
Olikohan iloinen Eros aamulla eksynyt tänne synkkään Serapiin temppeliin?" "Se ei olisi hyvä," erakko hänet keskeytti, "sillä pian meidän jumalamme jalkain juuressa oleva Kerberus tempaisi tuolta rajulta pojalta," ja tätä sanoessaan hän katsoi ankaran näköisenä Kreikkalaiseen, "hänen liikkuvat siipensä." "Jos hän vain antautuu kiinni tuolla kolmipäiselle pedolle," Lysias nauroi.
Havaitsin usein: pitänyt et siitä äl' epää ei, sun hyvin ymmärrän, näät rakkaudessa liikakaan ei riitä: ken paljon saa, jo vaatii enemmän. Ei Eros kerran annetusta kiitä, vaan toivotusta iloitsee jo hän kuin laps, mi kysyy joka loppiaissa, taas eikö pian olla joulun maissa.
EROS. Caesar, ensin käytettyään häntä sodassa Pompejoa vastaan, kieltää nyt häneltä kaiken valtamiehyyden eikä suo hänelle mitään osaa voiton kunniasta; eikä siinä kyllin, vaan lisäksi syyttää häntä entisestä kirjeenvaihdosta Pompejon kanssa, ja panee, oman ilmiantonsa nojalla, hänet vankeuteen, jossa nyt se kolmas mies raukka istuu, kunnes tuoni hänen tyrmänsä avaa.
Välillä sen ja kallion kentaurit jouskädet rivityksin juoksi, niinkuin maan päällä ennen metsään mennessänsä. Kun meidät näkivät, he pysähtyivät, joukosta kolme eros jousikättä, vasamin valmiiksi jo varustetuin. Yks huusi kaukaa: »Mihin rangaistukseen te käytte, vuorta alas astuvaiset? Seis! Vastatkaa! Jos ette, ammun nuolen.» Mun Mestarini: »Keironille siinä vieressäs vastaamme.
IRAS. Oi, menkää luo ja häntä puhutelkaa: Hän häpeäst' on hämmentynyt aivan. CLEOPATRA. No siis, mua taluttakaa. Oh! EROS. Jalo herra, nouskaa! Kuningatar saapuu; Hän alla päin on; tuoni hänet tempaa, Jos lohtunne ei pelastusta tuo. ANTONIUS. Häväissyt olen hyvän maineeni; Oo, halpa hairaus! EROS. Kuningatar, herra! ANTONIUS. Egyptitär, oo, mihin minut saatoit?
Viime sanans' oli: »Antonius, ylevä Antonius!» Silloin Antonion nimen syvä, raskas huokaus Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes On häneen haudattuna. ANTONIUS. Kuollut? MARDIANUS. Kuollut. ANTONIUS. Asuni riisu, Eros! Lopuss' on Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. Se kyllin korvaa vaivas, että pääset Täält' eheänä. Mene!
Uljas Eros, Näin näytit, mitä pitää mun ja mitä Et sinä voi. Kuningatar ja Eros Jalolla käytöksellään ikimaineen Minulta voittivat; mut ylkä tahdon Viel' olla kuolemassakin ja rientää Kuin morsiusvuoteeseen. Siis joutuun! Eros, Sun oppilaanasi nyt herras kuolee; Tään sinult' opin. En kuollut? Enkö? Hoi! Vahdit! Surmaa auttakaa! 1 VAHTIMIES. Mit' ääntä?
Päivän Sana
Muut Etsivät