Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ensimmäisenä nyt Telamonin aaluva Aias heistä Epikleen kaas, Sarpedonin ystävän uljaan, päin ison, särmikkään kiven iski, mi pääll' oli muurin pantuna päällimmäks etuvarjeen taa, hevin eipä ois käsin kaksin ees sitä kantanut mies nykykansan vauraimmillaankaan; kevyestipä heitti sen Aias ruhjoen päin kypärää neliharjaa, murskaten aivan pään, lusuks iskien luut; kuin simpukanpyytäjä syöksyi muurilt' uhkea mies ylähältä, ja luist' elo luopui.
Wellillä ei ole mitään muuta kuin lavea suu ja suuret sanat, mutta Lahvartin olo ja elo pitäisi sinun näkemän! Sen sanon, jos ne näkisit, et silmänräpäystäkään enää empisi, vaan, jos Risto minut sinulta vaimoksensa pyytäisi, olisit heti valmis suostumaan." "Sinä olet aivan hourupäinen.
Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi. Pahasti öitsinyt. Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.
Kieleen tuulonen soinnut saa, mieleen unta ne kuiskii. Vaatteet heillä on ryysykkäät, kirjavat paikat vilkkuu; mutta vapaina uhmapäät kohtaloitakin ilkkuu. Kaikissa näin, miten mailmanlois, kun elo yöhön hiipi, sauhutti, nukkui, soitti sen pois, kaikkea halveksiipi. Kauan taakseni vilkaisin mustalaisihin noihin, kulmiin tummanruskeihin, mustiin hiuskiharoihin. VIIVY MINUSS', SYNKK
Tää elo ehkä paras, Jos rauha paras; herttaist' on se teille, Kovempaa kokeneelle, jäykän ijän Omaista myös; mut hengettyyden soppi, Vuoteessa kulkemista on se meille, Vain velkatyrmä, jonk' ei piirist' yli Saa mennä. ARVIRAGUS. Mitä haastamista meillä, Kun teidän ikään joudumme? Kun pieksee Sade ja tuuli mustaa talvikuuta. Mitenkä luolass' ahtahassa viettää Viluista aikaa?
CAPULET. Miss' on hän? Näyttäkää! Voi! Hän on kylmä; Jäsenet jäykät on ja veri seisoo, Ja huulilt' elo luopunut jo aikaa. Oi, kuolo hänet raiskas, niinkuin raiskaa Kauneimman kedon kukan keväthalla. IMETT
Milloin taas siitä, että työväelle syydetään kaikki, mitä hengestä irti oli; milloin taas, että mierolaisille ja maankulkijain kitaan syydetään elo elämä, ett'ei oman väen suuhun jää elävää einettä; se jyräkkä tuli aina silloin, kun vieraita oli talossa ollut. Siitä oli kuitenkin hyvä, ett'ei ukko koskaan vierasten kuullen hiiskunut mitään, mutta sen enemmän heidän pois mentyänsä.
Kulman kummankin kivi murskasi, ei luja eessä kestänyt luu, ulos suljahtain kedon multahan silmät vierivät jalkoihin; kuin simpukanpyytäjä syöksyi itse hän vaunuiltaan soreoilta, ja luist' elo luopui. Hällepä, Patroklos, hepourho, sa pilkaten huusit: "Voi, miten vikkelä mies! Miten ketterän löi kuperkeikan!
Nyt kuin lapsi hän näyttääkseen jalan vauhtia vinhaa riens eturintaan; vaan pian siell' elo erkeni armas, juur' ohi juoksi, kun iski jo askelnopsa Akhilleus selkään, kultaisten vyösolkien liittymäkohtaan, peitsellään, sopa kuss' ihon suojana on sovan alla. Ruumiin puhkaisten navan kohdalt' ulkoni kärki.
Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että voitolle jäivät, Ja alas ma painan pään. Vaikk' kammoni ensin kiihtyy, On ainoat rakkaani nää. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, että täällä ne viihtyy Ja yöksi mun seuraani jää. Kera noiden ma riemuitsen silloin, Ja itken ja hymyyn niin. Niin vait on ympärilläin, Niin vait, kuni missä on milloin Elo hiipunut sammuksiin. Toivon ja vuotan.
Päivän Sana
Muut Etsivät