Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Melanderhjelm nyt laskut selviks suori kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin, mut Scheele liedess' aineen voimat kuori, kun mailman muodon piirtää Bergman nuori, ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring. Ja rantamilla, missä siinnoss saloin kuningaskaupunki ja Mälar on, kuink' elo hehkui alla pohjanpaloin, kuink' kaikui laulu kautta saariston!
"Siit' on polo Pohjolassa, Elo leievätön Lapissa." Ulkomailla, missä Kalevalata tunnetaan, on se voittanut yleisön suosion. Saksalainen Rosenfranz lausuu kirjassaan "Runous ja sen Historia," puhuttuaan Kalevalan sisällyksestä: "Tämmöinen on likimmittäin pääsisällys. Mutta suorittaminen!
Ja Tapio tarttuvi kätehein: »Kun ollaan me veljet ja kuomat, niin miks emme yhtenä asua vois kuin yhden Luojan luomat. Talo riittää kai, tytär metsän nai, niin sulla on elo kuin sunnuntai. On kyllin kystä mun aitassain, on peuroja, kontioita, ja metsän tyttäret kirnuaa kesät meille keltaista voita. Me syödään vaan, me juodaan vaan ja juotua sitten me nukutaan.»
Ja tämän yläpuolella leijailee kummallisen raukaiseva ilma, ikäänkuin tuulahduksia siitä painostavasta kuumuudesta, joka ilmaantui silloin, kun Jeesus natsarealainen ilmestyi hänelle. Hän tukehtuu siinä ilmassa; hänen mielestään kuolee siinä kaikki elo, jokainen voima veltostuu, jokainen pyrintö hervastuu.
Mutta Suomi ja Ruotsi ovat yhteen ommellut tunturien kautta pohjoisessa, Tikan langalla ja paljolla muullakin. Kohoa, kotka sä, päivään päin, Kun kunnon siipesi kantaa! Kas, myrsky riehuvi rynnistäin, Pilv' etsii taivahan rantaa. Vahv' ollos, kuin hän, ja tarmokas, Ja voita maailman matkallas Vastukset, jotk' elo antaa.
Kaunist' on elo tuntureilla, Herkkä henkiä metsässä on; Tule morsiameksein, Riemut tuntea runsaat saat." Impi aaltojen lausui siihen: "Gall, mua elosi viehättää, Raittiit tunturituulet. Suloiset salosiimekset. Mieluummin toki säveleitä, Sankar'lauluja kuuntelen ma Laulut Ossianin, ne Kasvot nostavi ruskohon. Usein tunturin nurm' on juonut Hirven hurmetta, nuoleni kun Sattunut oli siihen.
"Jaa, ei siinä kelvollisuutta," vahvisti ukko Pentti. "Tuossa on nyt Uoti, poikani, sen saman tyhmyyden tähden vaivannut itseänsä ja meitä lähes seitsemän ajastaikaa: Mekös olisimme niin tehneet nuoruudessamme: emme suinkaan!" "Mepäs olimme iloiset kuin käki, ja teimme asian yhtä hupaiseksi ja lyhyeksi, kuin hänkin tavallisesti. Eläköön vanha ja iloinen elo! Maljaas vanha kukku!"
Ei uskoisi miten tuo metsä vaikuttaa ihmisen sieluun. Tuntuu kuin mikähän turvallinen muuri ympäröisi, missä kumminkin näkyy luonnon synnyttämä elo ja puhtaus. Katsokaahan, miten nuo kasvavat lehdet kuultavat puhtaudesta.
Sit' ensin varmaan koittaa kissaan, koiraan, Ja sitten ylemmäksi; mut ei vaaraa Sen tuottamassa valekuolemassa; Ajaksi elo turteutuu, mut sitten Vain vilkkaampana herää. Väärä luulo Häll' on sen tehosta; ja minä olen Mies rehellisin, näin kun petän häntä. KUNINGATAR. Sua kutsun, tohtori, kun tarvitsen. CORNELIUS. Nöyrimmät jäähyväiset, kuningatar! KUNINGATAR. Yhäkö itkee?
»Ylösnousemus Olen, valkeus Elo ijäinen. Minuun uskova Myöskin kuolossa Elää voittaen.» »Ja, ken uskovi Minuun, ijäti Elää kuolemaa Eipä ikänään Tule näkemään Ikikamalaa.» Martha nousevi, Sydän sykkivi Uusin tuntehin: Povi aaltova Täynnä valoa, Taivas ihanin. Nyt hän kiiruhtaa, Kutsuu Mariaa, Joka vieraineen Istui kodissaan, Itki suruissaan Karvaan kyyneleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät