United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tulkaa minun kanssani meriretkelle, niin te saatte kuulla sitä." "Täällä käy usein kova tuuli," sanoi isäntä. "Tuuli saapi nuoren voimansa täällä," vastasi kapteeni, "voidaksensa Atlantin meren yli kulkea. Teidän tuulet ovat vienoja tuulahduksia vaan; mutta tulkaa minun kanssani merimatkalle, niin näytän teille myrskyn, joka on täyteen voimaan päässyt.
Lumi, puut ja pensaat kohoilivat ja laskivat laineiden tavoin: lammikosta lähtevä puro oli syönyt aukon lumipadon lävitse ja vei sen nyt mukanaan. Koko laakso oli kuin ilmi elossa. Ryske ja kohina muistutti lumivyöryn pauhua. Nuorukaiset seisoivat äänettöminä ihmetellen veden voimaa. Sellaista he eivät olleet ennen nähneet eivätkä ajatelleetkaan. Vuorotellen tuli lauhkeita ja kylmiä tuulahduksia.
Ylioppilaat, taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja yleensä kaikki henkisiä asioita harrastavat henkilöt, miehet niinkuin naisetkin, toivat tullessaan tuoreita tuulahduksia ulkomaailmasta ja pitivät hänet m.m. pääkaupungin rientojen tasalla. Varsinkin kesäiseen aikaan sai olla varma tapaavansa Kanttilan verannalla tai salongissa uusia kasvoja.
Näiltä matkoiltaan toi hän aina raikkaita tuulahduksia omaan laitokseensa ja kertoi tytöilleen millaista muualla maailmassa oli. Eipä ihme, jos heissäkin heräsi halu kerran päästä muualle maailmaan jotakin näkemään. Mutta se ei ollut niinkään helppoa tyhjin kukkaroin.
Silloin Niilosta tuntui kuin se piiri, jossa hän oli, kävisi yhä leveämmäksi, yhä valoisammaksi; ei tuntunut enää tuulahduksia ikäänkuin kätketystä aukosta, vaan raitis ilman-virta ikäänkuin monesta avoinna olevasta ovesta! Oliko hän nyt vapaa? Mutta vaikka Niilo ei saanutkaan suoranaista vastausta tähän, niin tuli kuitenkin "on" häntä vastaan ikäänkuin tuhansien ihmisten suusta!
Nyt alkoivat kirkon kellot soida ja kutsuivat kansaa jumalanpalvelukseen. Kirkkaassa ilmassa kaikui juhlallinen soitto, joka, kauas, lahdelle päin aina saaristoon asti, missä tiirojen ja lokkien siivet kimaltelivat auringon paisteessa, vei mukanaan tuulahduksia sunnuntai-runollisuudesta, joka viikon raskaan ja orjallisen työn jälkeen herätti koko sahalla omituisen rauhallisen mieli-alan.
Ja tuon tuostakin arveli Lauri, kuinka hauska olisi usein, hyvin usein nauttia noita tuulahduksia, imeä niistä jälleen uutta virkeyttä uupuneesen mieleen. Mutta ei! Anni oli korkeammalla asemalla kuin hän, ja sitä paitsi: mitä sanoo Annin isä? Mitä Annin äitiin tulee, niin oli Lauri hänen kultapoikansa, sen tiesi Lauri. Senvuoksi he eivät ollenkaan kysyneet: mitä sanoo äiti?
Juuri kun näyttää mentävän oikein reippaasti eteenpäin, kun tuuli on parhaaksi vinha ja vetävä, meri raitis, ja kaikki käy tahdon mukaan, niin esiintyy väliin jotakin odottamatonta, joka kerrassaan muuttaa asiain tilan. Niinpä nytkin. Viikon purjehdittuamme taukosi Lissabonin yläpuolella vetävä tuuli ja sitte seurasi oikullisia tuulahduksia sekä vihdoin tyventö. Muuttuipa mielialakin.
Niinkuin tammi oli perhekin levinnyt äärettömiin, niinkuin tammi oli perhekin nyt yksistään kokonainen metsä, joka oli syntynyt yhdestä ainoasta rungosta, eli samasta mahlasta, täynnä lauluja, päivänpaistetta ja raittiita tuulahduksia.
Hiekkapilvet, joita yhä voimakkaammin riehuva länsituuli lennätteli vasten hänen kasvojaan, kiihdytti hänen tuskaansa, sillä silloin tällöin siinä tuntui yöilman kylmempiä tuulahduksia, ja usein hänen mielestään henkiä, lämpimästi hengittäen kulki hänen ohitseen, ja kylmillä sormillaan kosketti hänen kasvojaan.