Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Minä näen että te jo olette ehtineet leikata elonne parhaammat osat, koska kyköt kököttävät tuolla vainionne rinteellä." "Niinpä niinkin. Meidän, torpparien, täytyy aina olla varoillamme, koska emme tiedä, milloin talosta tullaan käskemään apupäiville. Oma elo ei saa päästä varisemaan sekään. Ja sentähden meillä leikattiin eilen." "Se oli hyvä.
Elo korjattiin läheisimmiltä pelloilta joutuisasti latoihin; kaukaisemmat vainiot jätettiin leikkaamatta, kaikki karja ajettiin paalutuksen sisäpuolelle ja vahteja asetettiin kaikkialle. Aseet olivat hyvässä kunnossa ja ampumavaroja oli yltäkyllin. Weltewredenin uudisasukkat taisivat siis nyt rohkein mielin odottaa Indianein päällekarkausta.
Hänen silmissään ei asunut enään tuota ääretöntä, toivottomasti kuolettavaa mielihaikeutta. Heloittava elo liikkui hänen silmissään, mutta hänen huulissaan viipyi niiden tavallinen, surullinen mielenilmaus, ja hänen kulmissaan asui pyhä kunnioitus. Heleenan rinta vapisi; mutta hän jatkoi taisteluaan sydämensä kanssa, kestyttääkseen silmiään hänen päällensä katsomaan.
Tahtoisin kuitenkin sinulle parempaa tarjota taitaa, kuitenkin on nyt, Jumalan kiitos, se kallis rauha, ja minä taidan sinua näkemään tulla, ja halajaa minun sydämeni niin, ett'en minä pelkästä halusta minun toimiani oikein tehdä taida. Jos sinä, minun sydämeni valo ja elo, edes muutaman rivin sinun kädestäsi minulle tulla taitaisit antaa, tulisi minun haluni vähän hiljennetyksi.
Kuolla paremp' oisi elämää, Mi murhaa hirveämmin raatelee, Ja haudaks' sopivainen seutu tää, Joss' elo luonnon iki-vaikenee: Niin, tuossa luolan kivipermannolla Sais luuni valjeta, ja ainiaan Minulta rauhass' Israeli olla Ja papit palvella sais Baaliaan.
Elo vaikkakin käynyt on vaikeammaksi, me leikimme kultaisten lehtojen puolla; on valkeat yömme, jos päivät on synkät ja toivoton työmme. Ja vaikkakin raskas on raatajan taakka ja taaksemme aurinko vaipunut vereen; Atlantica! Laulamme hautahan saakka, kuin unteni manner, me uppoomme mereen, taru mennehet peittää, koi, tähti ja kuu kukat haudalle heittää.
Mit' itse mä? Tehnyt muistollein Oon puhtoiselle mä velkaa vainen On kaunotar kalpea saarellaan, meri ääretön, äänetön sen joka puolla. Ei loppua voi elo milloinkaan Uutt' uskoa antavi lapsonen tuolla. Hän laski kynän kädestään. Vasten tahtoaan hän sattui liikuttamaan pöytää, niin että se kolahti.
Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, sävel soi satakielten myrtistömaista. Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; pian syys on, ja enää et naurata naista! Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, mut paluutiellesi päivä ei paista. Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet? Shach Mansurin puistoista mainehikkaista! HYV
Noit' ihmisiä voiko nähdä, jotka viruvat haudoissaan? Näät kannet kaikki on auki eikä ketään vartiata.» Hän mulle: »Kaikki suljetaan, kun tänne laaksosta Josafatin palajavat he ruumiinensa, sinne jättämineen. Taholla tällä Epikurus lepää ja hänen oppilaansa, jotka uskoi, ett' elo sielun päättyy ruumiin kera.
Elo päättyy minne? Syystunto luonnossa ja taivas valju, Kukkaiset kuolleet, lehdet kellertää, Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, Vedenkin pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, Tai ehkä uinuu sopusointuaan Tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät