Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ruuan ja nautitun sydämmen-vahvistuksen kautta oli tullut kuin uusi elo nuorukaiseen. Hän osoitti vaatteitansa ja olipa kyllä hävitön ojentamaan saappaitansakin esiin; polven kohdalla oli poikkipäin pitkä neule.
Se elo tosiaan on oivallista!! Sitä puuhatkoon sun naapuris Ihranen! Miks' mielit puida tyhjät oljet vaan? Parasta oppias et pojillen Sä selvittää saa kumminkaan. Jo yhden tuolta käytävältä kuulen. FAUST. Hänt' en nyt vastaan-ottaa vois. MEFISTOFELES. Jo kauan vartoi poika parka. Luulen, Ei saa hän mennä lohdutonna pois. Saas tänne takkis niin ja lakkis sitten! Ken tuta mun nyt vois!
Eivät rohjenneet etupuolle he muurien lainkaan jäädä ja katsoa, keit' oli kaatunut kamppaelussa, keill' elo säilynyt, kaupunkiin vain kaikki he riemuin virtasivat, ketä pois viel' auttoi jalka ja polvi.
Tuo oli Kouta, kolkko miesi tunsi kaikki tietävänsä, astui rotkohon Rutimon, kulki kuolon porraspuita niinkuin pitkän pilven lonka niinkuin jäisen kosken kopru ei hän taakse katsahtanut, katsoi kohden Kalman usta, ei hän kilvan kiirehtänyt, astui askel askeleelta, kun oli tuima Tuonen kulku elo kuoloa kovempi. MERENKYLPIJ
Elo kypsynyt on leikkaajalleen, vilja tuleentunut viikatteelle, terve Caesar, raskaat, täyteläiset tähkät nuokkuu vuottain sirppiäsi, jonka terä kultasalamana kaikkeen iskee, mikä valmiina on vainiollaan, terve Caesar, terve elojuhlija, min kenttä maasta maahan, merten yli yltää, terve Caesar, ikuinen on elonkorjuuaikas!
Nyt on kaikki kallistunna. Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä ja kisata; Lysti oli syöä, lysti juoa, Lysti leikkiä piteä, Markan maksoi mallaskappa, Killingin humalanaula. Nyt ne on kaikki kallistunna, Elo entinen hävinnä, Nyt on kukkaro kulunna, Rahat saaut rauennunna. Laulan taskuni tavoilta.
ja sen laulussa soi meren kaiho, meren vihreän vaara ja hurma: merivihreät silmät jo nähnyt oon, ne on eloni elo ja surma. Hyvät, hellät silmät, myöhään, kovin myöhään haastatte mulle! Oli aikanne kerran, korpihin kun eksyin harhailulle. Läpi korpien nousta jo ehdin rajavuorelle maailman kahden: meren näin, elon tummat ulapat. En lammen vangiks, en lahden!
Se vallan pyhä on ja hurskas huoli Niin monen, monen turvaa ajatella, Jonk' elo, elämä on kuninkaassa. ROSENCRANZ. Jo yksityinen velkapää on luotaan, Henkensä kaikin asehin ja voimin, Vahingot torjumaan; sit' enemmän Se henki, jonka onnesta niin monen Elämä riippuu. Kuninkaass' ei kuole Hän yksin; vaan kuin pyörre vie hän myötään Mit' osuu tielleen.
MEFISTOFELES. Nyt etupääss' mun täytyy viedä Sua iloseuroihin. Et tiedä, Kuink' elo voipi olla huoleton: Jok' ilta noilla pojill' juhla on.
Josp' uskoa vois, maan hallitus että ois vielä maan hyöty ja että vapaus lyöty vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, ja että elo kansojen kävis lain mukaan, jot' ei loukkaisi kukaan, joka on omatunto, on esivallan kunto, ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! Josp' uskoa vois! Olot täällä toisin ois, ois Suomi suuri, vankka, ois vartio sankka ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi.
Päivän Sana
Muut Etsivät