United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellös itke ihmisparka, Murehdi sä Mannun lapsi! Hänpä, joka suven saattoi Näille Pohjanki perille, Joka kaikki suot sulatti, Pani järvet aaltoomahan, Kukat pienet kukkimahan, Lintusetkin laulamahan, Suven saattavi sullekin, Kesän kerran kerittävi, Sielus nietokset sulattaa Lempensä lämmittämällä, Huoles hattarat hajottaa Henkensä puhaltamalla. Auringon säde.
Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ellös olko milläkänä, milläkänä, tuollakana! Tuvat uuet tehtänehe, paremmat osattanehe, Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe."
ELMA. (Yksin.) Niin; käyköön näin, ja koska on se tehty, Niin ovi Tuonen mulle auetkoon. En pettää taida Tykoa, mut isäin Mun täytyy pelastaa; se pelastus On kuolemani, koska Niiloakaan En pettää taida. Oi tuskan päivä! Mutta Kalman herra, Niin toivon, minut päästää. Riennä, riennä Mua syleilemään, kylmä sulhainen! Tul', painu vasten sydäntäni kuumaa; Sun muutoin väkivallalla mä tempaan Pois hautaan morsius-unta kanssain maata. No, ellös vihastuko minuun, taivas, Kun muuta tietä syömmein tuskassa Ei silmäin näe, ellet itse sä Pian päätä elämäni kuumetta Ja valmista mua matoin morsiameksi. Mä toivon toki, että tämä liekki, Mi tummasti jo liehkuu lampussansa, Pian näissä myrskyissä on sammuva. Nyt hetki vielä voimaa, vireyttä, Ja sitten pääni alas kallistan Kuin lakastuva kukkanen. (Mauno tulee oikealta.) Tuoss' isäin. Tule, teeskelyksen henki! Nyt, murhe, ilon aurinkona loista. (
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,
Onpa tällä neiollamme suku suuri, laji laaja: kappa ois kylveä papuja, jyvä kullenki tulisi, kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi. "Ellös vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elkö, opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko, vitsoin viisin vingutelko, vajan päässä vangutelko!
"Isä", sanoi Maria, "sinä olet jo lopettanut pikku haltijasi, etkö ole?" "Olen kyllä, olen lopettanut ainakin täksi vuodeksi." "Kultaseni", sanoi vaimoni, "yhden aineen olet vielä jättänyt koskettamatta, ellös lopeta vuottasi puhumatta siitäkin pari sanaa. Ilman Jumalanpelkoa ei koti eikä talo ole täydellinen, kirjoitappas kodin uskonnosta."
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta; Ellös suuttuko Jumala, Maanpitäjä pillastuko; Toki anna aiallani, Iälläni ilmauta, Nähä näillä silmilläni, Kämmenilläni kätellä! Itken osattomuutta. Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä syytä, Mie pahinta paipattelen, Kun itken osattomuutta.
Siellä noiat nukkukohot, siellä maatkohot katehet, kunnes heinä kasvanevi läpi pään, läpi kypärin, läpi noian olkapäien, halki hartialihojen noialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!" Ainapa emo epäsi lähtemästä Lemminkäistä; emo kielti poikoansa, nainen miestänsä epäsi: "Ellös vainen menkökänä tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan!
KULLERVO. En ole juuri rosmo; mutta jos tiedon tahdot, niin olen Kullervo, Kalervon poika. AINIKKI. Kullervo! KULLERVO. Se olen. Miksi tuijottelet? AINIKKI. Onneton hetki! KULLERVO. Niin ellös haastelko; mun muistossani seisokoot armahina sekä hetki tämä että tienoo. AINIKKI. Mitä teet sinä metsässä täällä? KULLERVO. Sinä näet että karhukeihästä kannan. AINIKKI. Koska isäs huoneen jätit?
Jos tahot talohon naia, Tuoa minneä minulle, Ellös pyytäkö pyhänä, Tieltä kirkko kihlaelko; Silloin porsaski punainen, Ja sikai silkkipäässä. Jalkavaimotki pahimmat Kirkkotiellä kiirehiksen, Sinisukkahan siroksen, Punapaulahan paneksen, Pää on silkkihin siottu, Hiukset pantu palmikolle." "Arkena parempi aika; Silloin naios poikueni!