Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
TIMON. Sun-laisees ryöttään sylkeä ei viitsi. APEMANTUS. Ruton oma, kirottavaks liian halpa! TIMON. Sun rinnallas on puhdas joka konna. APEMANTUS. Pitaalia on kaikki, mitä haastat. TIMON. Jos sinut nimitän. Sua pieksisin, mut kädet saastuis siitä. APEMANTUS. Voi, että kieleni ne mädättäisi! TIMON. Rupisen koiran pentu, sinä, pois! Ma kuolen kiukusta, kun elät. Pyörryn, Kun näen sun.
Ja jos sinulla siis, oi vesirikas ja uskon-äveriäs, suomenkansa se usko ja vesi on, niin sinä sen uskon avulla elät ja kuljet, niinkuin Pietari vetten päällä ja vuotavan päällä sinä laulat ja leiletät, etkä, syntisten tavoin, pettävän viisauden varaan, huonettasi ja hökkeliäsi rakenna.»
Hän oli pistänyt punaisen vyönsä miekkansa kärkeen ja kantoi asettansa pystyssä, niin että kapea vyö liehui kuin sotalippu aamutuulessa. »Tuolla hän on! Tuolla! Miihkali! Vieläkö elät nähdäksesi meidät täällä suruun vaipuneena?» huusivat miehet alhaalta ja Miihkali vastasi: »Kyllä minä elän ja tapaan teidät surun vallassa.»
Sinä kiität kohtaloasi, koska olet mahtava ja elät ylellisyydessä, mutta saattaisithan olla köyhä ja hylättykin, vaikka olet ylhäisen suvun jälkeläinen, ja siinä tapauksessa olisi sinun helpompi elää maailmassa, jos ihmiset tunnustaisivat Kristusta.
»Se ei ole totta!» vastasi Alli. Elina otti Miihkalia kädestä. »Hän ei tahdo uskoa, että sinä elät ja että minä sain sinut jälleen. Ah, tuskinpa sitä osaan itsekään oikein käsittää. Mutta totta se kuitenkin on. Vastaapas, Miihkali, sano Allille, että me olemme mies ja vaimo.» »Me olemme mies ja vaimo.» Alli katsoi hetkisen, horjahtui ja kaatui tunnottomana maahan.
Kasvoiltaanpa vivahteli varjot Surun, suuttumuksen, inhon, säälin, Silmäns' oli luotu pergamenttiin. Kauan mietteissään hän seisoi, vihdoin Vaiti-olon katkais, lausuin: "Ukko, Kutsuttiinhan suakin kerran valon Pyhään valtakuntaan, valuivathan Sunkin rintaas armon lämpösäteet Niin mä kuulin; mutta kuinkas elät?
Ja hän sanoi itselleen: "Ei ole siinä kylliksi, että olet pelastanut Ruotsin laivaston, Kustaa III:n ja Armfeltin, että olet ollut Bonaparten puheilla ja kiskonut hampaan Suvorovin suusta, sinulla täytyy myöskin olla jokin tarkoitus, mitä varten elät." Ja silloin pisti hänen päähänsä, että olihan hänellä isänmaa. Syttyi vuoden 1808 sota.
Eihän minua ole, ei voi olla enää olemassa.» »Sinä olet, sinä elät! Etkö huomaa, että huulesi liikkuvat taas?» »Kaikki pelkkää näköhäiriötä vain. Etkö ymmärrä? Minä olen poissa. Minua ei ole missään enkä tiedä edes, onko minua ollut milloinkaan.» »Mutta olethan sinä siinä! Näenhän minä sinut, kuulenhan minä puhuvan sinun! Olethan sinä Liisa.» »Liisan haamu olen.
Näe ette enää taivaankantta koskaan: ma teidät saatan virran tuollepuolen ikuiseen pimeään ja kuumaan, kylmään. Ja sinä siellä, ihminen, mi elät, pois riennä täältä, tää on ranta kuolon!» Mut kun hän näki, etten poistunutkaan, hän virkkoi: »Toinen valkama, tie toinen sun viep' on virran yli; keveämpi sua sinne kantamahan pursi sopii.»
Ja niinkauvan kuin me net pidämme, on sovinto ja Jumalan siunaus oleva avioliitossamme. Tästä päivästä sinä elät minulle ja minä sinulle; emmekä koskaan pidä mitään vähintäkään salana toinen toisellemme, ja jos olemmakin mitään rikkoneet, tahdomme sen heti toisellemme ilmoittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät