Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Pitääkö sitten välttämättä sinun äitisi vetää viimeiset hengenvetonsa sinun sylissäsi, pitääkö lastesi hukkua jossain haaksirikossa ja sinun itsesi töin tuskin pelastua kuolemasta, että sinä lopultakin tulisit tietämään, että sinä elät käsittämättömässä maailmassa, jossa alati olet ja jossa näkymätön Jumala asuu ikuisesti yksin luomiensa kanssa?
»Luonnoltaan, vain luonnoltaan... Tulin tässä iltapäivällä näitä asioita ajatelleeksi. Sinä elät täällä tosiaan niin yksinäsi, että pakostakin tulet huonolle tuulelle, raukka. Olet oikeassa, Letta, minä myönnän sen.» Alette nousi äkkiä ja kavahti hänen kaulaansa. »Rakkaani, oma kultani!»
Kerran kysyi kotka korpilta: sanos, korppi, mistä se tulee, että sinä elät kolmesataa vuotta, mutta minä ainoastaan kolmekymmentä kolme? Siitä se tulee, vastasi korppi, että sinä juot tuoretta verta, minä raadoista elän. Kotka tuosta miettimään ja päätti kuin päättikin ruveta hänkin syömään raatoja. Lensivät he sitten yhtenä, kotka ja korppi.
I. *Ajattele eläväsi*. Niin, ajattele, että elät! Elämäsi vaikka olisit tomun lapsista halvin ei ole turha unelma, vaan ylevä tosiasia. Se on omaisuuttasi; se on kaikki, mitä sinulla on, jotta sen keralla voit astua ijäisyyteen. Työskentele siis, kuten tähti taivaalla, "lepäämättä, mutta kiirehtimättä."
Entä jos kokonainen kansa heittäytyy sen valtaan? Elämä ei ole viekkaasti mietittyä petosta eikä itsensä pettämistä, se on suuri totuus: että sinä elät, että sinulla on toiveita ja tarpeita; niitä ei mikään petos voi tyydyttää ja täyttää, vaan ainoastaan tosiasia, todellisuus.
Ja yks, min valkolaukku kantoi kuvaa sinisen, tiineen emäsian, lausui minulle: »Mitä teet tään kuilun yössä? Käy pois! Mut koska vielä elät, tiedä, on naapurini mun, Vitaliano, sijansa saapa tässä vierelläni. Firenzeläisten kesken padualaisna täss' istun, kuulen, kuinka korvahani he huutaa: Tulkoon ylin valtaherra,
Mutta älkäämme puhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon rakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin kevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa! Nyt minä tahdon olla onnellinen. Täytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät? Täytyykö sinun rasittaa itseäsi? Täytyy. Isä on professori.
Monet tehdään kuperkeikat taivastieltä tarvotulta. Yksi vaan on varma: hyvää kylvän, minne ennen pahaa, siroita en sielun jyvää, hiukan ruokaa vain ja rahaa.» Haastaa Haerkepaeus: »Totta siispä mulle kertoi kansa. Hyvä jää ei palkinnotta eikä paha aikanansa. Saat sa vapaan pääsyn siksi Hovilasta yönä tänä, jos sa mennet myötyriksi, elät kansan ystävänä.»
Liisa puristi hiljaa hänen kättään eikä vastannut mitään. Vasta kotvasen kuluttua hän lausui raukeasti: Minä tahtoisin vain nukkua, vain nukkua. Enkä enää koskaan muilla silmillä nähdä maailmaa. Kuin millä silmillä? Kuin unen silmillä. Kuin niillä, joilla näkee vain itseensä ja omaan sydämeensä. Minä näen itseni sinun silmissäsi. Tietysti, koska elät minun sydämessäni. Ja sinä?
Koko luostari vieläpä Ceciliakin pitää sinut kuolleena, ja sinä huomaat sentähden helposti, että minun täytyy pitää sinut täällä salvattuna, niinkauan kun elät. Jos sitä vastaan avaat korvasi rakkauden rukouksille, niin minä vannon sinulle pyhästi, että minä tänä silmänräpäyksenä lahjoitan rakastajallesi hengen ja vapauden.
Päivän Sana
Muut Etsivät