Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
*Rosmer*. Niin, niin, sinä arvelit kai, ett'ei meidän välimme koskaan voisi muuttua toisellaiseksi, kuin se oli. *Rebekka*. Niin, niin luulin. *Rosmer*. Samoin luulin minäkin. Mutta jos minä kuolisin . *Rebekka*. O, Rosmer sinä elät kauvemmin kuin minä. *Rosmer*. Kurja henkeni lienee sentään omassa vallassani, saan kai sille tehdä, mitä tahdon. *Rebekka*. Mitä sillä tarkoitat!
Missä sitten elät? kysyi Johannes hymyillen. Minua ei ole, minua ei ole enää olemassa, vastasi Liisa haaveellisesti. Minä olen vain kuori, vain lipas, joka kätken suurta salaisuutta. Johannes katsoi häneen. Kuinka tuo tyttö oli muuttunut eilisestä! Kuinka syvä hänen silmiensä katse oli, kuinka tyyni hänen ilmeensä, kuinka hienostunut hänen koko olentonsa! Ja nuo sanat!? Mistä hän ne ottikaan?
Sisäisin äänin kuulet kutsumuksen, se raikuu takaa oman rintas uksen, sen kuiskaa hiljaa kaikki piirit maan: Pysähdy, vaikka tuokioksi vaan! Tuo tunnelma sun syvyydessäs säilyy, se mielessäsi miettivässä päilyy; ajattelijan kauneus-elämää alaista elät, suurta, kiihkeää...
Voi olla, etten ole koskaan elänytkään. Mutta minä tunnen kärsiväni. Ja jotakinhan senkin pitäisi todistaa. Se on mahdollista, myönsi Musti. Kenties ne juuri sitä nimittävätkin elämäksi. Minä en kärsi enää. Siitä saattaisi kylläkin tehdä sen johtopäätöksen, että olen kuollut. Epäilemättä, vastasin minä. Mutta ehkä sinä elät kuitenkin, vaikka toistaiseksi ainoastaan minun aivoissani.
"Sinä olet täällä kasvanut. Metsät ja taivas ovat sinut muodostaneet. Ne ovat sinun veressäsi. Sinä elät ja hengität niitä. Sinä olet kummallinen lapsi, enemmän keijukainen tai muu metsän olento kuin ihmislapsi, jo ennenkuin tänne metsän helmaan tulitkaan.
Tultua sen luo, hän seisattui, lankesi polwilleen sen wiereen, heittäysi sen rintaa wasten ja syleili sitä sanoen: "tässähän sinä oletkin, Yrjö, sinä elät wielä, minä luulin sinun kuolleeksi." Pian löydettiin kellarista Kolan ruumis.
Jos olisin nuori, minä rupeisin kristityksi ja tulisin tänne sinua auttamaan. Sinä elät kunniakasta elämää, jalo poikani. Mutta enkö minä saa koskaan nähdä sinua? Täytyykö minun mennä takaisin ja elää ilman sinua? Tahdotko antaa vanhan isäsi kuolla hänen luonansa olematta?" "Minä tulen sinun luoksesi, milloin ikinä vaan pääsen", vastasi Julius. "Minä vietän päiväkausia sinun luonasi.
"Jos sinä elät tahi kuolet, ei maailmassa ole ketään, joka iloitsee tahi murehtii sinua". "Paitsi mamma, niin". "Niin, paitsi sinun äitisi". "Niin on; mutta, Annette kulta, hän suree yksistään niin paljon kuin tuhannen ruumiinsaatossa kulkevaa ystävää, samoin kun hän iloitsee tuhannen edestä minulle hyvin käydessä." "Sinä et kuitenkaan tiedä mitä tahtoo sanoa olla unhotettu oikein unhotettu".
PERCY. Pääpettur', Westminsterin abotti, On tunnon vaivoissa ja raskaan mielen Ruumiinsa haudan haltuun uskonut; Mut tässä Carlisle on ja vartoo vaan Kuninkaan tuomiota korskastaan. BOLINGBROKE. Näin sanoo tuomiosi julistaja: Valitse piilopaikka, pyhä maja, Jossa siellä tee sä päivätyös; Jos rauhass' elät, rauhaan kuole myös! Vaikk' olit mulle vihollinen vento, Sinussa näkyi ylvä hengen lento.
Oven ulkopuolelta kuului kärsimätön ja harmistunut huudahdus; joukko teki tilaa, ja jonkun ystävällisen käden opastamana sokea tyttö astui sisään ja lankesi Glaukuksen jalkoihin. »Minäkö siis olen sinut pelastanut?» hän sopersi. »Salli minun nyt kuolla!» »Nydia, lapseni suojelijani!» »Oh, salli minun tuntea koskentaasi hengitystäsi! Niin, sinä elät! Emme tulleet liian myöhään.
Päivän Sana
Muut Etsivät