Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Hällepä vastasi taas nyt tuulena-kiitävä Iris: "Here, puoliso Zeun, minut laittoi, kunniakuulu; ei sitä korkea Zeus, ei kenkään taivahisista tiennyt, joill' asumuksena on lumiharja Olympos." 186 Vastasi jälleen näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuinka ma taistoon käyn?
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensiks aimo jo huus uros askelnopsa Akhilleus: "Miks, Aineias, joukostas sinä näin tulit kauas? Onko sun mielesi mittelöhön mun kanssani, toivoin saavasi Ilionin hepourhoja hallita, kantaa valtikkaa Priamon? Vaan jos minut surmaisitkin, ei toki valtikkaa Priamos suo sulle. On hällä poikia itselläänkin, on pontt', äly ei ole poissa.
Aina kun käänsihe vain uros askelnopsa Akhilleus virtaa vastaan nähdäkseen, kera vainosivatko kaikk' ikivallat muut, asujaimet aukean taivaan, virtapa taivassyntyinen heti ankaran aallon koht' yli hartian löi, ja hän poukkosi pois heti maasta hirmustuin, näet uomastaan ulos vyöryvä virta herpasi polvet hältä ja maan repi jalkojen alta.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, näin sanat siivekkäät tulijalle jo laati ja lausui: "Miksikä itket, Patroklos, kuin tyttönen pieni äidin jälkeen juostessaan, syliss' istua tahtoin, tarttuu liepeeseen, emon kiireet askelet estää, kyynelsilmin katsoo, ett' emon pakko on ottaa: noin sinun, Patroklos, vesikarpalot poskeas kastaa. Myrmidoneilleko tuot mureviestiä siis tahi mulle?
Rohkeutt' antoi Ksanthos vimmoissaan verisurmast' iliolaisten, joit' oli armoa vailla Akhilleus tappanut virtaan. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kenpä ja mist' olet miehiä, kun mua kohdata tohdit? Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan."
Virkkoi, leikkiä laski nyt askelnopsa Akhilleus: "Yöks etusuojaan käy, rakas vanhus, että akhaijein ruhtinahist' ei nää sua kenkään, joit' alituiseen luonani neuvoa käy pitämässä, sen kylläkin arvaat. Heistä jos keksisi ken sinut kiitävän yön pimeässä, hältä sen kuulisi koht' Agamemnon, valtias miesten; silloin Hektorin antaminen vois viipyä ehkä.
Luovuta siis hänet koht', ota vastaan vainajan lunnaat!" Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Olkoon siis! Ken lunnaat tuo, pois vainajan vieköön, niin jos on itse Olympon Zeun vaka tahto ja käsky."
Sillä ma sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: kolmea, neljää runsaammat tuo röyhkeä vielä laittaa lahjat; vaan sinä kuule ja tottele meitä." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuuleminen minun on, jumalattaret korkeat, teitä, kuinka jos viiltääkin viha mieltäni; niinpä on parhain. Nöyrä jos on jumaloille, he myös ain' auttaen kuulee."
Vaan minun on hepo tää, sit' en luovuta; kanssani siitä käyköön kamppailuun, kuka mielii, mies kera miehen!" Kuuli ja mielissään uros askelnopsa Akhilleus nauroi intoa Antilokhon, jok' ol' ystävä armas; näin sanat siivekkäät hän virkkoi vastaten hälle: "Eumelolle kun siis mua suomaan antimen toisen pyytänet, Antilokhos, niin teen sun mieltäsi myöten.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, nous, sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Viimeisinnäpä käy paras: eell' orot, mies peräss' astuu! Toiseen palkintoon toki hällä nyt oikeus olkoon; vaan parahimman voittanut on jalo Tydeun poika."
Päivän Sana
Muut Etsivät