Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän oli jo hädässään mennä häntä etsimään, silloin kuuli hän kerrassaan pihaveräjän pauketta ja juoksi riemuiten ulos isäntää vastaan. "Hyvää iltaa armas Antti!" huusi Liisa jo kaukaa puolisollensa, "Jumalalle kiitos, että vihdoin olet kotona! Et usko kuinka levoton olin sinun tähtesi!" "Vai niin, ihmeellistä", vastasi Ojamylläri pilkaten ja pani huolella pihaveräjän kiinni.
Uskotko lemmittyni kaikkia kadehtijain juoruja? Mutta kuin niin varmasti ja yleisesti kerrotaan... Kerrotaan, sinä armas visertelijäni. Lemminkäinen päätti ratkaista asian uhkarohkealla tempulla, veipä sitten puuhun tai petäjään. Hän otti tyttöään hellästi vyötäreiltä kiinni; painoi rintaansa vasten ja suuteli oikein tulisesti.
"Tuomitkaa te häntä hänen teoksensa mukaan", sanoi hän sitten levollisesti, "minä olen ainoa inhimillinen olento, jolla on oikeus tuomita häntä puolisona ja isänä ja minä en valita". Armas, uskollinen vaimonsydän! Rouva Rossiter vastaan-otti kalliina aarteena jokaisen pienimmänkin sanoman, joka koski hänen miestänsä.
Nyt puuttui Apekideen vierellä lepäävä sulotar äkkiä lauluun: 4. Osa onnekas meillä on, Maa meidän on, aurinko loistokas, Ja kaukaa ohitse kalmiston Elo luoksemme liitävi leimukas. Sulot täyttyvi maljat riemun. Sulo katsees, armas, on sun, Sun luoksesi kaipuuni vie mun, Sun hurmastas huumaun. Ah armas, suo minun tulla, Suo povelles painuen Mun levätä kotvanen!
Ei ole emo elossa, oma vanhin valvehella eikä kulta kuulemassa, oma armas oppimassa: on mua kuuset kuulemassa, hongan oksat oppimassa, koivun lehvät lempimässä, pihlajat pitelemässä. Piennä jäin minä emosta, matalana maammostani. Jäin kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle, kiuruna kivertämähän, rastahana raikkumahan, vaimon vierahan varahan, ehtohon emintimäisen.
Noin jos nuori oisin, Ja moinen syy, kuink' aikailla ma voisin? BOLINGBROKE. Englannin tanner, hyväst' armas manner, Emo, vaalija, jok' yhä mua kannat! Jos minne käyn, näin aina kerskaankin: Maanpaossakin poika Englannin! TOINEN N
MARKUS. Mun armas poikani, tok' anna kuulla Viel' yksi sana huuliltasi tänne. PAULI. Te ette avaa kuolleen huulia. MARKUS. Hän on siis kuollut? PAULI. Kuollut ompi hän Ja kylmentynyt sydän, jonka vertaa Ei huokeasti täällä löydetä. Tää onko Tykoni, mun kumppanini, Se tulinen, se kirkas-otsainen, Mi niinkuin humiseva lumi-aura Tiet karkuretkellämme raivasi, Kaikk' esteet murtaen?
En saata sanoa muuta, Tietokirjan tietämätöin; Sanokohot suuret miehet, Jotk' on ollunna opissa, Käynyt koulukammarissa! Minä Suomellen sanelen, Teen ilon isoni lailla, Soitan sormikanteleilla. Savo salli, anna Kainuu, Anna Hämehen asujat, Anna armas Karjalainen, Anna kuulua kujilta, Anna kaikua kylissä, Sekä soitto että laulu, Ilontekosi totinen!
Ne tuskin tiimaakaan tääll' ollehet. FROSCH. Niin, aivan oikein arvelet. Vaan Leipzig armas on! Sen kiitos soikohon Kas siinä sivistyy, se pieni Parisi on! SlEBEL. Mit' aattelet sa noista vierahista? FROSCH. Annaspa koitan! kulppi kourassan', Nykäisen madot heidän sieraimista Niin sukkelaa kuin lapsen-hampahan. Minusta näyttävät he jalosyntyisiltä, Niin ylpeiltä ja tyytymättömiltä.
AINO: Hyvä on Vellamon eleä, veden neidon vieritellä, tuuli neitosen vetävi, laine lapsen lennättävi. Tule, astu, Ainon armas, kanssani kisailemahan, näille väljille vesille, lakeille lainehille. V
Päivän Sana
Muut Etsivät