Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Nuori neiti Skytte kiitti Inkeriä sangen alentuvasti talossa nauttimastaan vieraanvaraisuudesta, nyykähytti ystävällisesti Ellille päätään, antoi Aadolfin auttaa turkkia päälleen ja istuutui rekeen. Aadolf, kuiskasi hän, teeskennelty hymy huulillaan, juuri kun palvelija heilahutti ruoskaa hevosia liikkeelle saattaakseen, älä antau lumottavaksi!
Vaan nyt sinä haihtunut haave oot, Joka rauhaani häiritset; Miks aina sä eessäni kangastat, Kun sentään sä antau et? En lempeni haavoja lääkitä voi, En, ystävä, koitakkaan; Tosin luulin ne kerran jo kuolleen pois, Nepä hetkisen uinui vaan. KUIN HUOLIVI KUUTAMON KULTAINEN VY
Rohkeutta sa suosit, impi, Taistelut sua viehättävät; Niit' on tarjona, joudu! Morsiokseni antau!" Sammalpaadelta nous' Oihonna, Nuorukainen kun lausui tuon, Käteen tarttuen katsoi Häntä silmihin kysyviin. Lausui: "Minusta aina olit Parhain veljistä, Klesamor sä, Yksin Morvenin maassa Miekan tulta kun rakastat.
Sinä tiedät, että minä en koskaan antau väittelyihin pappiemme sananjakamistavasta, vastasi äiti tyynesti. Hyvästi, tyttöseni, me tapaamme päivällisellä! Mutta sinä olet pahoillasi minun kirkkoon menostani, lisäsi Anna empien.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
Mut sinne ei kenkään ehdi, Se riento vain turhaa on; Puol' tiehen päästyä tuskin Jo nukkuvat kuolohon. Mut kiiruhtaa minun täytyy, En jouda mä lepäämään: Ken lepohon itsensä heittää, On kuollut jo eläissään. Aatteet. Eestä aattehitten sotimaan Innokkaana nuorukainen riennä! Aatteen valtaan antau kokonaan, Olit joukoss' suurra taikka piennä.
Hektorin luo nyt riensi ja virkkoi Foibos Apollo: "Hektor, Akhilleun kanss' älä vasta sa antau taistoon, vaan hänen ryntäystään jää vartoamaan väen keskeen, ettei peitsellään osu tai sua iskene miekoin." Virkki, ja taajaan rintamahan jopa taansihe Hektor, peljästyin jumal-ääntä, mi noin oli kuulunut korvaan.
Sun tappanut kun olen omin käsin, Niin noita karkureita ajan takaa, Ja päänne naulaan Lud'in portteihin, No, antau, villimoukka! BELARIUS. Näitkö ketä? ARVIRAGUS. En ketään. Varmaan hänest' erehdyitte. BELARIUS. Kenties; en ole kaukaan häntä nähnyt, Mut kasvojen ei piirteit' ole aika Vähääkään muuttanut; hän änkytti Ja pärskytteli niinkuin tuokin. Varmaan Se Cloten on.
He lausuivat hänelle synkällä äänellä: "Antau vangiksi, sinä hely- ja hetale-mies! Antau, tulkoon apua tahi ei, muuten, sen takaamme, olet kohta kuollut morrice-tanssija!" "Kellekäs minun pitää antautua vangiksi?" kysyi lakintekijä vapisevalla äänellä.
LUCILIUS. Turvassa, Antonius. Brutolla turvaa kyll' on. Usko pois: Ei elävältä jalo Brutus koskaan Viholliselleen antau. Taivaan vallat Häpeän moisen hältä torjukoot! Miss' onkaan, elossa tai kuollehena, Hän ain' on kaltaisensa, aina Brutus. ANTONIUS. Ei Brutus tuo; mut kallis saanti hänkin. Mies säilyyn pankaa; olkaa hälle hellät. Paremmat moiset miehet ystävinä Kuin vihollisina.
Päivän Sana
Muut Etsivät