United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan Al-Hafi sulttaanin defterdar, ma jolle joka DERVISHI. Sit' enkö arvannut? Teiss' ymmärrys ja hyvyys aina tasapainoss' ovat! Vaan vartokaas! Nyt Hafin kahtia te jaatte, vaan hän kohta yks on jälleen. Kas, Saladin näin loistoon puki minut.
SITTAH. Ja muuta vielä. Se myös, min kerran mulle määräsit, on jäänyt rahastoon, on jäänyt jonkun kuukauden aikana. AL-HAFI. Ei siinä kaikki. SALADIN. Ei vielä kaikki? Miks et puhu jo? AL-HAFI. Siit' alkain kun me rahaa Egyptistä olemme vartoneet... Ei kuulla häntä! AL-HAFI. ... vain tyhjää hän on saanut... SALADIN. Kelpo tyttö! Viel' ehkä lainannutkin sulle, vai ?
Tylyst' antoi hän, jos antoi; anojan ensin tuiki tutki hän, ei siihen koskaan tyytynyt, ett' tietää vain puutteen sai, vaan vaati selville myös puutteen syyn, ja sitten saidan tavoin syyn tämän mukaan rovon punnitsi. Niin ei Al-Hafi tee! Mun lempeyteni ei Hafiss' ilmene niin tylynä! Ei ole hän kuin tukkeutunut putki, mi lähteen veden kirkkaan, hiljaisen niin sameana esiin pärskyttää.
DERVISHI. Se eikö houkuta? Siis erokirja koht' ystävyydellemme kirjoittakaa! Ma teihin luotin suuresti. NATHAN. Vai niin? Mitenkä? Kuinka niin? DERVISHI. Ett' auttaisitte mua kunnialla virkaa hoitamaan; ett' aina kassanne ois avoin mulle. Epäättekö? NATHAN. No, ymmärrystä hiukan! Eroitus huomaa! Sulle miksi ei? Al-Hafi dervishi ain' asioineen mun luo on tervetullut.
RECHA. Ah, isä, älkää enää koskaan yksin Rechaanne jättäkö! Vaan ritarihan voi matkallakin olla? NATHAN. Voipa kyllä! Nyt menkää! Tuolla kameeleini luona ma uteliaan muhamettilaisen nään seisovan, ken lie? DAJA. Kas, dervishinne! NATHAN. Ken? DAJA. Shakkitoverinne, dervishi! NATHAN. Al-Hafi? Tuo Al-Hafi? DAJA. Sulttaanin rahastonhoitaja. NATHAN. Hän! Näätkö unta? Et, todella! Hän on se! Tänne käy.
Tasapeli; vain voiton saanut palkitaan. Mi , miten? Sä hänet tunnethan! Hän mielellään asettuu vastaan, tahtoo nöyryyttää, on hiukan kateinen. SALADIN. Ei sentään kai sulle, minun sisarelleni? Sinäkö, Hafi, kateinen? AL-HAFI. Ken ties! Ken ties! Vain hänen aivonsa ma soisin ja hänen hyvyytensä omikseni. SITTAH. Mut ain' on oikein maksanut hän sentään; ja maksaa tänäänkin. Suo hänen olla!
Vaikk' en ottaa voi enempää kuin saattaa paljas mies. Pian lähden, asianne siis! NATHAN. Al-Hafi! Mut enhän enhän mistään mitään tiedä! Mit' onkaan jaarittelu tuo? AL-HAFI. Kai mukaan jo tuli kukkaronne? NATHAN. Kukkaro? AL-HAFI. Niin, rahaa, jota saatte etukäteen Saladinille syytää. NATHAN. Tääkö kaikki?
Taas hävinnyt shakkipelin Sittah'lle? Tuoss' onkin peli! SITTAH. Onneni kai sentään suot mulle? Suonko? Jos te tiedättehän. Hss, Hafi, hss! Se saakaahan ees ensin! SITTAH. Al-Hafi, hss! Teill' oli valkoiset? Sanoitte 'shakki!? SITTAH. Hän ei toki kuule. AL-HAFI. On siirto hänen? SITTAH. Sano toki, että rahani saada voin. No niin, te kyllä ne saatte niinkuin aina ennenkin. SITTAH. Sa ilkutko?
NATHAN. Tuo keino tosin, luulen ma, meill' aina on varana. Vaan lupaan miettiä, Al-Hafi, sitä. Varros. AL-HAFI. Miettiä? Ei, täss' ei auta mietintä. NATHAN. Vain kunnes ma palaan luota sulttaanin ja heitän jäähyväiset... AL-HAFI. Ken miettii, etsii vain poisvetäymisen aihetta. Ken ei voi oikopäätä ottaa elääkseen vain itselleen, jää muiden orjaks aina.
SITTAH. Rikkaus on pienintä ja viisaus suurinta. AL-HAFI. Kuink'? oonko oonko juutalaisesta sanonut noin? SITTAH. Sit' etkö Nathanista sä, ystävästäs, oisi sanonut? AL-HAFI. Vai niin vai Nathanista! Eipä tullut hän lainkaan mieleeni. Hän todellako on vihdoin kotiutunut taas? Kas vain! Ei aivan huonosti siis liekään hänen. Niin oikein: muinoin viisaaks ihmiset ja rikkaaksikin häntä sanoivat !