Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Vastasit huokaisten sinä, Patroklos, hepourho: 20 "Peleun poika Akhilleus, mies sa akhaijien aimoin!
Vaan minä sen sanon sulle ja vahvan myös valan vannon valtikan kautta nyt tään, jonk' ei ota lehteä, oksaa varsi sen koommin kuin jäi vuoristoon emärunko, ei tee silmuja, sill' ylt'ympäri leikkasi lehvät vaski ja kuoren; vaan käsin kantaa poiat akhaijein nyt sitä, kansan tuomarit, joill' ikisääntöjä Zeun on valvoa, vaalia virka; ja näin vala vahva se kuuluu: kerran Akhilleut' aattelevat polot poiat akhaijein kaivaten kaikki, et silloin voi, miten tuskaeletkin, torjua, kun moni sortuu, jonk' on kaatanut kalmaan Hektor, miesten surma, ja sun sydänjuurtasi kaivaa, että akhaijien parhaimman panit arvoa vaille."
Sen näen selvälleen, ett' on, Priamos, sua myöskin saattanut taivahinen joku luokse akhaijien laivain. Eip' ole miestä, ken nuoruuttaan väkevintäkin uhkuin leiriin uskaltautunut ois, ohi vartion päässyt, tai väkisalvan niin kevyesti ken siirtänyt oisi.
Etkö sä peljännyt uromielten akhaijien uhkaa, jotk' ovat niin liki täällä ja niin vihan kiukkua täynnä? Kiitävän yön pimeässä jos ken sinut keksisi heistä, noin ajaessasi aartehias, miten mielesi oiskaan? Etp' ole nuori sa itse, ja vanhus on saattona sulla, kimppuun-karkaajoita jos tiell' ois torjua tarvis.
Sitten nousi ja lausui noin hän akhaijien kesken: "Näistäpä kamppailkoon kaks urhoa nyt parahinta, vaskiin vyöttäytyin, käsin koppoen kärkevät peitset, 803 käykööt vastakkain väkiveikkaan kaikkien nähden.
Niinpä nyt oitis siis mene, riennä akhaijien keskeen, suullasi maltuta nyt joka mies sulavalla; äl' anna laivoja lainehikolle sa kaarevakeuloja työntää!" Kuuli ja äänestään jumalattaren tunsi Odysseus, viskaten viitan juoksi ja joutui; korjasi maasta mies Ithaken sen, Eurybates, uron saattaja-airut.
Muuan ol' Eukhenor, Polyides-tietäjän poika, mies sukusuuri ja aartehikas, asujoita Korinthon, laivaan astuissaan joka ties jo, mi kohtalo vartoi, sill' useastikin sen oli lausunut tietäjävanhus, ett' isänkartanohon hänet tappais ankara tauti taikka akhaijien laivain luo ase iliolaisen; saapuen siis samall' aikoi hän sakot ankarat välttää, kauhean taudin myös, siit' ettei ois kipu pitkä.
Vaan Hyperenorkaan, hevonsuistaja, ei toki kauan nauttinut nuoruuttaan, mua kohti kun ilkkuen astui, herjaten surkeimmaks soturiksi akhaijien kaikkein; mutt' oma jalkapa hänt' ei auttanut pois, minä luulen, mielt' ilahuttamahan isän, äidin, puolison armaan. Niin elon sultakin sammutan, jos sinä käyt mua vastaan.
Kaattu on mies, etumaisna ken mursi akhaijien muurin, sankari Sarpedon; hänet jospa me vallata voitais, herjata viel', asu riistää pois, hänen varjelijoistaan, kumppaniparvestaan mont' iskeä tappavin vaskin!" Virkki, ja kamppailuun urot itsekin intoa hehkui.
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät