United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma olen liian suurisyntyinen, Käskettävä ja renki ollakseni Ja kuuliainen välikappale Kellenkään valtiaalle maailmassa. Henkenne ensin puhui tulta hiiliin Sodaksi tään maan välille ja minun; Ain' uutta sytykettä tuleen toitte; Nyt suur' on liekki, sitä sammuttamaan Ei riitä sytyttäjän heikko henki. Näytitte mulle oikeuteni kasvot, Haluni tähän maahan käänsitte. Ajoitte sydämmeeni tämän tuuman.
Yöstä päivä käy, Yöhän kutoo aamuruskon vyön; Sentähden kuin kaste tämän yön Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel; Mutta itkenpä ain, Että kultani heitän! Nuorukainen. Yhtä ainoaa Ensimmäisnä, viimeisenä myös Sulta pyydän jäähyväisten yös: Suutelman hohtees Leimukoon muistom, Meille kallihin ain, Puhdas lempemme muisto! Impi.
Pää kun selviää, Sydän kirveltää, Kunnes suitsuvi Niinkuin helvetti. Ken moittii, sano, ken, Jos viiniss' uiskelen? Maailma tukehtuis Ja ain' ois tomuinen, Jos viinissä ei uis. Ken moittii, sano, ken, Jos syöksyn tulehen? Kun viin' ei puhdistaa Voi saastaa sydämen, Sen liekit kirkastaa. Näin vuoroin uiskelen Ja syöksyn tulehen: Mä viinissä vaan uin Ja lemmen tulehen Mä syöksyn päin ja suin.
Varoitus. Aamoria älä herätä sa! Vielä nukkuu tuo armas; Toimita askareitas, mitkä sull' päiväsi tuo! Niin ajast' ottaa viisaasti vaarin toimikas äiti, Pikkuns' kun nukkunut on, pianpa herääpi jo. Sulot tuskat. Tuskat, pois minusta! Vaan, oi, kuolevaisesta koskaan Luovu ei tuskat, ei ain' kunnes hengissä hän.
Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran, otsusvillat viilsi jo vuonilt'; airuet antoi hahtuvan kullekin Argos-maan valioille ja Troian.
Ett' ain' ois altis hurskas nainen, Ois onni perehen ja lasten, Ois seuraenkel' autuasten. Myös kyyhkyspaistin voitte kantaa Armaille lemmen kyyhkysille. Se pyhää kainoutta antaa Ja helleyttä sydämille: Niin suojaavat he kodin tulta, Niin ovat perheen kallis kulta. Saas tänne kalaa, lohta kanna, Tuo vedenkarjaa voimakasta! Se vastavirtojen ei anna Matkaansa estää joutumasta.
Häll' onko vaatimista, Jolle Luoja kaikki suo? Kun mailman riemut ratki Hänelle tarjoutuu, Miks lisää vaan hän itkee Ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, Ain' autuudesta vaan! Lauluusi vaikerrusta En sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi Majani vierehen, Mua neuvo aamuin illoin Olemaan iloinen. Kevät-aamu.
Hän lausui: "aina muistan tuon pienen tyttösen, Ain muistan tytön muodon ja katseen murheisen." Elias. Impyen armas, uinuos sie, Tähtyet taivahan valvoo, Taivahan enkelit suojasi lie, Ne sulle rauhaa tarjoo: Uinahda, impyen', rauhassa vaan! Yöhyt jo ääneti kattavi maan! Impyen uinahda laulaissani, Vaipuos vienohon rauhaan, Sävel, mi kaikuvi syömmestäni, Saattaa sun unien maahan.
Ensiks ain' etehenne hän herkkuisat pani vehnät, viiniä seimeen kaas, halumäärin siemata siitä, ennenkuin minä hält', oma puoliso, sain tulomaljan.
Vaan muista, lapsi, koht' on majori Taas täällä hän sun jalo ystäväs Hän kättäns' ennen sulle tarjosi: Sä hylkäsit, en nyt suo hylkääväs. Maailmass' ain' ei ole tarjona Niin ihmissydämmiä jaloja. SALLA. Kah, totuus valheen takapajulla! Kuuluu honotusta. NELJ