Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
HAMLET. Saisittepa huokailla, jos tahtoisitte kärkeni typistää. OPHELIA. Hullua hullumpaa vaan. HAMLET. Semmoisiksihan miehet tahdotte. Toimeen, murhaaja! Hiiteen nuo kirotut kasvojen väänteet! Toimeen! Kas niin: käheä korppi huutaa kostoa. LUCIANUS. Käs' altis, myrkky tuima, hanke musta; Sopiva aik', ei kuulu hiiskausta.
Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan Hän oli aikanansa. Hänt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; Hiin sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niitä varten. Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun käsissä Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan.
Pojalleen lausui rakkaallen; "Nyt aik' on armahduksen; Vereni kallis, kurjallen Vie sanat lohdutuksen; Hänt' auta synnin tuskista, Ja murra karvas kuolema, Hänt' elämään vie kanssas!" Ja kuuliaisna isälleen Maan päälle poika tuli Kohdusta puhtaan neitsyeen Ja vertaiseni oli. Ja salaa teki tointahan, Puvussa halvan kulkijan Hän perkeleen nyt voitti.
On katsanto ja käytös hällä uljas Kuin Flemingeillä. Oppilas se on, Jok' aloitteli Wittenbergiss' silloin Kun tutkintoni siellä suoritin. Hän luona Flemingin on kasvatettu, Ja löytölapsi lisäks, vaikka näyttää Kuin tarttuis' Suomen aatel'-ylpeys. Se on kai Daniel Hjort? Olemme tutut, Ma luulen, vanhastaan. Niin kyllä. Paljon Siit' aik' on muuttunut, kun palvelimme Yhdessä valkeuden lipun alla.
Jos kaadutten, Niin päättynyt on työnne maailmassa, Ja kaikki juonet taukoo. Onni teille! ALBANIAN HERTTUA. Jää, kunnes luen kirjeen. EDGAR. Sit' en tohdi. Kun aik' on, huutakoon mun esiin airut, Ma silloin ilmestyn. ALBANIAN HERTTUA. Hyvästi sitten! Kirjettäs ma silmään. EDMUND. Asentoon! Näkyviss' on vihollinen. Tass' arvattu sen luku on ja voima Niin tarkalleen kuin saattaa. Rientäkää!
Toisen saavat omaiset ja toisen itse vainaa. Vainaan osa temppelissä kultamaljoja painaa. Kullat monen kuollehen he kera taas on tuoneet, uhrikeitot keittäneet ja Juman sarkat juoneet. Aik' on Akan maljan nyt. Kolfrosta nousee, haastaa. Silloin kansan keskeltä mies' itsens' irti raastaa. läpi tarhan taivaltaa ja astuu alttarille. Kansa kaikki kavahtaa.
Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun käsissä Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan. Kyll' itki moni huokaillen, Ett' oikeus on pilkka; Mut itkiessä toisien Niin itkenyt ei Ilkka. Vaan koska kansa valittaa, Hän neuvon sille antaa: »Niin kauvan huolta nähdä saa, Kun tahtoo sitä kantaa. Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit' ei hanki.
Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan, Se aik' oli herttainen; Ei ollut rattoa päällä maan, Jota verrata lempehen. HAMLET. Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa? HORATIO. Tottumus on karkaissut hänen luontonsa. HAMLET. Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Nyt, Yksinäisyys, armahani, hetki meidän on: käy käteheni, aik' on rientää onnen-liitohon. Pois. Jätin julkisen, liian julkisen kaupungin. Kovin monet tuntemattomat siellä minut kaukaa levottomaksi sai, kovin monet mua hyvyydellä lahjoi, murulla kukin. Ei kenkään, kenkään koko hyvyyttä tuntenut, ei kenkään sit' yksin antaa tainnut kokonaan. Kovin monen murene-hyvyys minut levottomaksi sai.
Päivän Sana
Muut Etsivät