Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kas tässä laulu, jota pyysitte; ei juossut aatos, anteeks suokaa se. Vähät, kun soi ei vain se sorakielin. NEITI SK
Tääll' on outo naurun kaiku, Naapurin silmäkin vierastaa, Mykkä ystävä kyntää ja kylvää, Halla viljassa vaeltaa. Tuuin lasta polvellani Hallako puhtaan pulmuni saa? Aatos syntyy ja aatos lentää Viheriäisen metsän taa. On syntynyt Pulkkilassa 7/5 1874, tuli ylioppilaaksi 1892, filosofian kandidaatiksi 1890.
Syksyn lapsilla kiire on päre pihdissä sammuu aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo, ovella Sylvester uottaa. »Vuota vielä, oi vanha vuos!» tuulet niin vinhasti vinkuu »jouda en viel' sua seuraamaan!» Vanhus ovella nyökkää vaan: »Saat elää syksystä jouluun.»
Syvyydet nähkää sydämen ja lihan, maat, joita aatos yksin aavistaa, jumalten kaltaisia olkaa ihan, mit' teille onni suo, se ottakaa! Näin hetken hurmioita kunnioittaen te käytte eespäin ijäisyyttä voittain. Te älkää luulko: ijäisyys on täällä tai siellä! Ijäisyyttä kaikki on. Ei aikaa ole.
Hän alkoi: »Tahdot, että uudistaisin sydämen toivottoman tuskan, jonka luo pelkkä aatos, ennen kuin sen lausun. Mut sanaini jos siemenestä itää häpeä petturille, jota jyrsin, sa miehen näät, mi kyynelöi ja haastaa. En tiedä, ken sa olet, kuinka tullut liet tänne, vaan kun sua kuulen, varmaan firenzeläiseksi sun arveleisin. Siis tiedä: olin kreivi Ugolino, tää taas Ruggieri arkkipiispa.
Aatos pienin, salaisinkin tuodaan julki, tuomitaan, tutkitahan töiden synnyt, syytkin: voiton seppelen saa, ken ollut elämässä enimmän on ihminen. Onpa vakaa taiteen valta, on sen säädöt ankarat: ihmiskunnan parhaat henget tuomareina istuvat, auki sydänten on laki, vakavanha, aina uus, toinen todistaja aika, toinen iankaikkisuus. Eessä taiteen jumaloiden niinpä nöyrry, ihminen!
Mut voiton hekkumata hän tuskin tunsikaan. Kuin unen varjon tumman toi aatos otsalleen, kuin arvoituksen kumman hän näytti ratkaisseen: »Ah, ylin kaipuu mulla on itse kumartaa, on itse lyödyks tulla: ma vuotan voittajaa. Jos miekoin, harpun kielin jo huomen hänet tois ah, hälle, hälle mielin ma antaa kaikki pois!» PALOK
Vihdoin vankka aatos hälle kypsyi, Ja hän lausui lemmen-rauhallisna: "Vesi kyll' ei tee sit' itsestänsä, Mutta henki, jok' on veden kanssa. Rauhoitu, on lapses pelastettu! Herran henki erämaassa kastoi Sen sun huokuillas ja kyynelilläs." Rukous.
Mä, raukka, sitten sua kerrat sadat Niin kaihosin, kun eronhetki löi; Yöt, päivät sydämeni ikävöi, Tuhannet aatos lentää ehti radat. Tuhansin kerroin aatokseni kulki Ja sua etsi, sun kiersi vain, Kuin laineet kiertää rantaa saarelmain, Tää kunnes syliins, suuteloin nuo sulki. Noin syleilyyn, noin suuteloihin, kulta, Eromme aika päättyi meiltäkin. Oi, kiitos Luojan!
Ilolla se lepäs siellä väsyneenä vaivoistaan; Lode? kentäll' yhä vielä ukko kummitteli vaan. Liikkui hiljaa hetket yötä, enimmälti yksinään; miestä pari ehkä myötä, parahinta, väestään. Miss' ol' ollut pahin pinne, päivä kuumin, raskahin, sinne paloi aatos, sinne veti äijän askelkin. Kylliks eikö ollut taisto? Mieluinenko muisto sen? Veripäiväst' eikö vaisto vielä verenkylläinen?
Päivän Sana
Muut Etsivät