Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ma kaikkialta valitusta kuulin, mut nähnyt ketään kun en vaikertajaa, pysähdyin hämmästyen. Luulen, että hän luuli minun luulevan nuo äänet ääniksi vainajien, joita muka takana puitten piili meidän vuoksi. Siks Mestari: »Jos taitat lehvän jonkun kasveista näistä, tyhjiin raukeneva on aatos aivoissasi piileväinen.»
KUNINGAS JUHANA. Hyvä lanko, Pyrihän noiden seuraan. Mull' on keino, Mill' uudestaan saan heidän suosionsa. Tuo heidät tänne. BASTARDI. Menen etsimään. KUNINGAS JUHANA. Mut riennä; jalka jouduttakoon jalkaa! Ei vihallista alamaista nyt, Kun ulkovallat kaupungeita uhkaa Julmalla rymyllä ja rynnäköllä! Mercurius ole! Siivet kantapäihin Ja lennä niinkuin aatos sieltä tänne.
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi jälleen: "Miks, Uni, mielessäs sitä muistelet? Vai muka auttaa Troian kansaa niin halu Zeun ois kaitsevasilmän, kuin hän Herakleen, pojan rakkaan, vuoks sydämystyi? Käy! Sulotarten saat sinä parvest' impyen nuoren morsiameksesi mult', avioksesi ainahiseksi, armaan Pasithean, johon aina on mielesi aatos."
Hän puheli varustuksista, joihin hän oli ryhtyvä ystävänsä vastaanottoa varten, uudesta asunnosta, jonka hän rakentaisi, niistä huvituksista ja yllätyksistä, joita hän Virginialle joka päivä valmistaisi, sittekun tämä oli tullut hänen vaimokseen. Hänen vaimokseen!... Tämä aatos vallan huumasi hänet.
Lennä, lennä, lennä aatos inehmon! Mennä, mennä, mennä aika maata on. Kun tietäis, kumpi se toistaan lie itkenyt enemmän? Kun tietäis, kumpi se nauraa voi nyt enemmän, minä vai hän? Mut mitä me huolimme siitä. Me nauramme kumpikin. Hei, hah, hah, haa! Mutta minua ei petä naurus se milloinkaan. Se ei mua pettänyt ennenkään. Minut kyynelin petti hän.
Mutta koska hän oli lakannut laulamasta, katseli hän ääneti kauan ulos akkunasta korkeuteen päin; ylös pyhään, pyörryttävään korkeuteen hän katseli; ja hiilakas ja puhdas oli taivas, ei nähty yhtään pilven haitaletta kaarevan kannen alla; ainoastaan poutapääskynen, tuskin silmin näkyvä, siellä väikkyi, lentäin sinne, tänne, keveänä ja vilkasna kuin onnenlapsen aatos.
Kaikki' näitä katsellessa, läikkyviä lähtehiä, järven, lahen lainehia, kerran vielä keskenänsä miehet mielestä hyvästä puhelevat puolestansa: "Kun ois tässä kukkasia, lehtipuita lempehiä, oksakaan omenapuuta, oisipa osa hyveä Paratiisin maan paria, Aatamin asunto-maata!" Tuosta kärryihin kävivät, rupesivat rattahille. Ratas vieri tietä myöten, aatos Luojan töitä myöten.
No, onko teidän kirjeessänne? MESSALA. Ei, herra hyvä. BRUTUS. Totuus sanokaa, Niin totta kuin olette roomalainen! MESSALA. Siis, totuus kestäkää kuin roomalainen. Hän kuollut on ja kummaisella lailla. BRUTUS. Hyvästi, Portia! Kuolla meidän täytyy. Se aatos, että kuolisi hän kerran, Nyt mulle voimaa kestämään sit' antaa. MESSALA. Noin kestää suuret suuren tappion.
Mutta kun yhä vain sittenkin aatos sinnepäin kiertää, että »on sitä talossa kylmää puteliolutta, vasta vieraiden varalle ostettua», niin vaikea on taas olla nousemattakin.
Aatos lentävi, haave haihtuu, Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu. Suomen kohtalot muinaiset Mulle kertovi sävelet... Nyt ne kuuluvat sekavilta, Tuskaisilta ja vierahilta; Sitte syttyvät toivomaan Tahi tyyntyvät uudestaan Tahi vaihtuvat uljahiksi Taiston pauhinasäveliksi. Sitte kauvan on rauhaisaa, Tyyntä, kirkasta, ihanaa. Vaan nyt vierasta ääntä kuulen, Kuten irjua itätuulen.
Päivän Sana
Muut Etsivät