Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Niin olivat he pääsneet kiusallisesta seikasta, joka kuitenkin oli saattanut heidän aittaansa jyviä enemmin kuin tulevan talven tarpeiksi. Mutta toi se heille vielä tärkeämpiäkin kohtauksia. Tuosta viljasta, noista pulskeista huhtajyvistä lennähti Juhanin aatos viinanpolttoon ja kohta suostui hänen tuumiinsa myöskin Timo.
MUUT. Samako salama, lausut? TUIRO. Kullervon tekojen tähden, Kun ne nostavat jyrinän. KOTRO. Kullervo hyvinkin hurja Olla voi, mut ei älytön. Mullakin ihana aatos Omasta kodista kauan Siintänyt on mielessäni, Mut hänellä yksin mieltä, Rohkeutt' oli sanoa Se toivo toteutuvaksi. Siitä mun sydänalani Värähti, heräsi toivo. MUTRU. Kotronpa sydänalassa Kauan Illi on asunut Se siellä kotia itki.
Siinä olotilassa hän vähitellen Heräsi taas luomisenhalu. Syttyi luojan sydämessä aatos uuden maailman luomiseksi, tapahtui luojan taiteellinen konseptsioni, syntyi n.k. »ensimäinen Logos» eli Maailmantahto. Kun kerran vastaisen maailman kuva on ensimäisen inspiratsionin hetkenä jumalallisessa mielikuvituksessa nähty, tapahtuu »laskeutuminen aineeseen» puhtaan tajunnan maailmasta.
Synkeä aatos astui hänen mieleensä ja hän lausui itsekseen: »näin mennään syvyyden pätsiin, mennään; mutta mennään sitten; mikä auttaa enään?» Niin hän lausui, käänsi kylkensä, ummisti silmänsä ja nukkui jälleen sikeään uneen. Mutta niinkuin komea linna, niin vaatehti itsensä Hiidenkivi savuiseen kauhtanaan, matkien ukkosen kieltä.
Kun hän, mi Paratiisiin johti minut, näin oli kurjain kuolevaisten elon nykyisen totuudellaan julkituonut; sen lailla, jota takaa liekinloimu valaisee ja sen kelle kertoo peili jo ennen kuin sen katse, aatos tietää,
Ne kertovat jotakin toista kuin sulolaulut ja laulajan aatteet, ne pesevät pois sävelpuuderin ja näyttävät värjätyt vaatteet. Mut yksi on väri, mi seisovi, jota pestä ei tuhansin merin: Mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, jota kirjoitettu ei verin? Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi aatos ja yksi sävel, mi soi.
Nuor' oisinko minäkin ollut, Tuli-intoa uhkuillut Ja toiveinko rintani tuorein Ois kerran se kohoillut? Ja aiturin laillako aatos Myös mittasi taivaat ja maat, Ja raivosi sortoa vastaan Miss' aiat on onnekkaat? Olen riemuinnutko mä myöskin Kuin lapsonen mieleltäin Jako mull' oli puhtahat tunteet Sekä hellyyttä syömmessäin.
TOINEN NAISPAIMEN. Sen minäkin tässä tunnen, Mut on Usvatar edessä, Hallattaret halmemailla, Kova talma kosken päällä Takatalvi on tulossa. TOINEN MIESPAIMEN. Torvihin puhaltakaamme! Lujat loitsut huutakaamme, Että ilma liikahtaisi! Puhaltavat torviinsa ei kuulu ääntä. Usva sammuttaa sanamme. Aatos, ilmojen ihana Laulelija, luojan lintu, Vangittuna vaivojansa Rinnoissamme ruikuttavi.
Mut silloin aatos nuorukaisen rintaan Lens' istuimelta pyhän Jumalan: Kun altis rakkaus on taivahan, Ei kuolla sovi maisen lemmen hintaan. Hän erämaassa löysi kosteikkonsa, Jost' elonvoimaa uutta ammentaa: Se kosteikko on hälle synnyinmaa Se antaa onnen, tarjoo taistelonsa.
Joku nousee aatos nuoruudesta, elämästä elämättömästä; hetken heijastuu ja jälleen haipuu. Mutta kauan kamarissaan vielä everisti kahtakäteen astuu. Vieri noin nyt viikko pitkä, pari.
Päivän Sana
Muut Etsivät