Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ain' aatos elää, ain' sanat säilyy, Tuoss' ajan kirjassa kaikki päilyy, Ne enkel' sinne noin kirjoittavi Ja ikiajoiksi tallentavi, Siks' kunnes aikojen lopussa Saa kukin omastaan vastata. Nuo sanat kasvavat kukan lailla Ain' sielun juuresta, ääntä vailla. Ne kaikki ainian todistavat Kuin luodut kuihtuvat, kukoistavat. Ne kantaa hedelmän tuleville, Ja hyvän, pahankin aattehille.
Mutta voisko aatos, voisko vallaton haaves käsittää pituutta tämän armageddonin tien. Giotti, minä tahdon tarinan kertoa. GIOTTI. Rauhoitu, mun ystäväni. CANZIO. Minä tahdon sinulle tarinan kertoa ja sanon, että suostun kauppaan, jos kaikki vaan on hyvin koska kaikki on tapahtunut mitä tarinassa kerrotaan. Ja niin on, niin on, niin on!
Nyt he, henget eri tähtein, rientää aina siitä lähtein halki ikuisuuden iltaa iki-ikävänsä siltaa tähti-lemmittynsä luoksi kertomaan, he miten ovat lepyttäneet vallat kovat: kuollen, toinen toisen vuoksi.... Putoo kylmää valkovihmaa varhaistalven hämärihin, kukkasille elon puiston.... Talvi talven jälkeen putoo. Nousee aatos: Miksi? Mihin?
Tulla Tuonen kartanoihin, virran poikki, virren polvi, piillä kuoleman pihoille. Kussa aatos, siellä askel. Suru sankarin sitovi, murhe mielen kahlehtivi. Tänne jalkani vetävät luokse aallon ähkyrinnan. Tuossa lehto, tässä paasi! Hietikolla Ainon askel! Ranta raisu, hyrsky hyinen, meri suurien surujen! Missä lienet? Kussa kuljet? Kaikkialla sun näen ma, enin alta aallon synkän.
Kevät keikkuen tulevi, mielet innosta ilona, veret valta-valkeana, tulet Helka-helluntaiset, rukoukset, riemu soipi, sydän inehmon herkkä, hellä. Tääll' ei riemuita, rukoilla, tääll' ei liesku luojan liekit, sydän ei säälistä sykähdä, aatos lemmestä avarru, tääll' ei syytä, syyttömyyttä. Tunnon jää on ainut lämpö, mielen halla hyyrrelamppu, joka säihkyen säkenöi, kuumottavi keskiyössä.
Hän uumoili kellon joutuneen taskuunsa toisen miehen käden kautta, ja hänen sydäntänsä leikkeli, tietäessään olevansa mustimman petoksen saaliina. Aatos, olla syyttömästi pidettynä niin halpana pahantekijänä kuin varas, taitamatta todistaa viattomuuttansa, se aatos puree ytimiin. Mutta Eerikkiä lohdutti kuitenkin tieto, olla viaton edessä kasvoen korkeuden Herran.
Aalto purtta eksyttää, Yllä vinkuu myrskysää; Yhtä kaukaa vieläkin Pilvi siintää silmihin! Aatos. Aatos, kas kuin lintu liitää Halki ilman iloiten! Sullakin on siivet kiitää, Avaruutes itseinen.
Päivän pienet huolet unhottuu, Sielun silmän peili kirkastuu, Unelmoihin aatos taipuu, Mietelmihin mieli vaipuu: Talven pitkään uneen valmistaikse luonto, Syksyhän on sille valmistuksen aika, Kuolon ijäiseen mä uneen valmistaudun, Vanhuushan on mulle valmistuksen aika.
Jos hän olisikin luopunut siitä, olisi se kuitenkin aina palannut hänen luo, ja että hän voisi tappaa tuota uskollista eläintä, se aatos ei hänen päähänsä pistänyt, tapahtui mitä tahansa. Nyt hän todellakin oli Kotka-Wappu, sillä hänen kohtalonsa oli nyt sidottu Kotkan kohtaloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät