Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan Toivottaa! Toivon täytyy kuihtua. Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen. Sielu, säästä huokaukses, Silmä, kätke kyyneleesi Taivas hylkää rukoukses, Maass' ei täyty toivotuksesi Sulje murheet sydämmees'! Enpäs, en! kas hopeiset Toivon aaltoset pois huuhtoo Murheet mutaiset! Enpäs, en! kas kultaiset Lemmen liekit polttaa, liehtoo Vaivat, vastukset!
Järven laineet ja tuima tuuli Tuntee mun huoliani :,: Ahtolan armas hellä helma Kätkee mun suruani :,: Kun istun yksin rannalla Ja itken ikävääni Niin silloin järven aaltoset On mun ystäväni :,: Toiveeni petti ja neitoni jätti Mun järven aaltoloihin :,: Usein olen upottanut Kyyneleeni noihin :,: IS
Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, viidat kasvoi, kansa nousi, kansalle hyvät hedelmät, luonto tyyni, turvallinen, rauhan, rakkauden elämä. Niinkuin ulpukka ulapan keinui se kevähän saari, uinui Luojansa suvessa, luonnon laajan parmahilla. Mutta alla musta piili, ammotti alat pimeät.
Aaltoset häilyy, Lainehet' päilyy, Raitisna säilyy Rantamme riemuisa loiskinta. Koivujen varjossa Kuulimme iloisna
Paavi Gregorius saatuaan kuulla Henrik IV tulevan pyytämään vapautta pannajulistuksesta, meni maakreivitär Mathildin linnaan Canossaan, jonka edustalla Henrikin paljasjaloin 3 vuorokautta katuvana täytyi seistä. Suomentajan selitys. Oli nauru ja laulu, ja välkkyi leijas tuo päivän hohto, ja aaltoset heijas sitä venhoa, jossa mä soutelin kera ystäväin mielin herttaisin.
Eräänä iltana minä istuin tässä lempipaikassani ja katselin milloin virtaa, milloin taivasta, milloin viinitarhoja. Edessäni kiipesi valkotukkaisia poikia pitkin rannalle vedetyn veneen laitoja, joka oli kaadettu kumoon, tervattu pohja ylöspäin. Pieniä pursia kiiti ohitse vienon tuulahduksen täyttämine purjeineen; vihertävät aaltoset vyöryivät hiljaisella kohinalla virran pintaa eteenpäin.
Lauloin ennen, lauloin eilen, laulaisin tänäkin päänä, viel' on virttä tieossani, saatavillani sanoja, joita ennen äiti neuvoi, oma vanhempi opetti maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna. Virttä toista tuulet toisi, meren aaltoset ajaisi, linnut liittäisi sanoja, puien latvat lausehia.
Rakkaat pienet aaltoset, oletteko nähneet minun kultaista avaintani? Se oli minulla hameeni taskussa, ja minä hukkasin sen varmaan tänne, kun kohotin hamettani. Minä olen kysynyt auringolta ja aurinko vastasi: Onko minulla nyt aikaa ajatella sinun avaimiasi, kun viikunat kypsyvät? Olen kysynyt vuorelta ja vuori vastasi: Minulla on muuta tehtävää; minä tähystän nähdäkseni, jos roomalaiset tulevat!
Hän seurasi silmäilyillään mutkikasta jokea jonka rantoja pitkin Puhuri jo oli laskenut kimaltelevan kristallikannen, mutta jonka aaltoset vielä keskellä joenuomaa vapaina ja iloisina lirisivät eteenpäin.
Minun ei kanssa kasva'kana, Eikä yksissä ylene Meri on kanssa kasvamassa, Aaltoset ylenemässä, Veet vierellä viruvi, Lainehet lavalle käypi; Meren on aallot armahani, Rakkahani rannan hiekat, Veikkoni vesiapajat, Sisareni siikasalmet. Tietämätön kullastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät