Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
»Dante, vaikk' on Vergilius nyt poissa, viel' älä itke, vielä ällös itke; vuoks säilän toisen itkeä saat vielä.» Kuin amiraali kulkee kokkaan, keulaan, väkeä tarkastaa, mi miehittävi muut laivat, heitä työhön kehoittaen, näin Naisen tuon, mi mulle ensin näkyi verhossa enkelien kukkasateen, mua kohden puron poikki katseen luovan.
Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun oleva miksi oli loppu kurja! Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas Roomalle vallan, maineen maailmassa, pian auttava on, kuten toivon, uskon. Sa, poikani, min ruumis kuolevainen maan päälle taas sun vie, suus auki luo'os ja ällös peitä, mit' en peitä minä.»
Ja kuinka kuuletkin mua loukattavan, sa ällös pelkää, sillä tunnen seikat, jo kerran ollut oon täss' ottelossa.» Hän sitten kulki sillan päähän, pääsi jo harjanteelle kuudennelle, siinä olikin paikka pitää otsa tyyni. Kuin koirat, jotka haukkuhampain huimin ja raivoten käy kerjäläisen kimppuun, äkisti pysähtyvän, tyytyväisen,
KITKA. Sä ällös tarjottua halveksi. LALLI. En suinkaan ... mutta... Ukon nimessä Ja nimess' onnettoman synnyinmaasi Ja sorrettujen kansalaistes juo! LALLI. Siis teille mieliksi, mut ei sen tähden Ett' olisin ma kansass' ylevin Ja synnyinmaamme kalliin kantama! KITKA. Niin kiitos jumalain ja taivahisten! Nyt lähestyvät hetket hellemmät Ja päivät paremmat taas koittavat! Kolmas Kohtaus.
Leikkivät nyt lapset kaksi Terhensaaren tanterella, liepeellä utuisen linnan. Kiittävät kiloa päivän: »Armas aurinko, antaja pyhän elämän, aina paistaos, ällös polttele poroksi ihmis-onnea, kukkia ijäisen niitun!» Kumartavat Luojan kuuta: »Kaunis kumppani, kaitsija elon unien, herätä haaveita, älä ärjyjä sydämen, sielun peikkoja; ole oikea toveri!»
Niin tekin kuunnelkaa; paras kuulla on näät hyvä neuvo. Hält' älä naista sä vie, jos valtakin ois; jätä rauhaan, mink' osalahjaks antoivat pojat hälle akhaijein. Korkeint' ällös valtiahist' uhitelko sa myöskään, poika sa Peleun, eip' ole valtikankantajat hälle vertoja muut, mit' on milloinkaan Zeus nostanut valtaan.
Vaan Herra hellin ehkäisevi: »Minuhun ällös tartu, vaan Vie sana tästä veljilleni: Isänne luokse kunniaan Nyt nousen minut nähdä saatte, Galileaan kokoontukaatte!» Maria rientää, sydän täynnä, Iloinen, syvä hurmaus Valtasi sielun, kasvojansa Valaisi taivaan kirkkaus: Hän riensi, juoksi, rukoili, Ilosta itki hymyili.
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
On liian köyhät kukkaset mainehen ja liian kalvas loisto on laakerin. Niit' ällös urholle sa tarjoo. Urhon on kunnia korkeampi. Me olemme kunniavahti vuossatojen nukkuvain, me olemme korkein mahti yli toden ja unelmain. Meit' taistelusta syöstä ei tainnut kuolokaan. Ylös vuosisatain yöstä me nousemme rintamaan. Me seisomme siellä, kussa ylin taistelun melske soi.
Päivän Sana
Muut Etsivät