United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
Piika oli vihdoinkin saapunut ylös kunnaalle; hän kiiruhti meitä vastaan, hypäten viiniköynnösten yli. Minun luokseni saavuttuaan oli hän aivan hengästynyt ja painoi käsiään rintaansa vasten. "Puhuhan toki!" sanoin minä. "Mitä on tapahtunut?" Hän huokasi syvään, laski kätensä alas ja sai vihdoin lausutuksi tämän ainoan sanan "Rouva..." Minä en odottanut enempää.
Puhuhan aivan tällä tavalla, niin sittenhän on ihme, ettei suostu. Niin tuon luulisi. Minä koetan puhua, lupasi emäntä. Malinen jäi taas odottamaan, sillä hänellä oli tuo omituinen häveliäisyyden tunne, jota tavallisesti on useilla vanhemmilla jonkun verran, ettei näet tee mieli puhua oman lapsensa kanssa sen naimisesta, varsinkin kun se on vielä alulla.
Hiisi, ketäs täällä tähän aikaan olisi? Hyvä. D'Artagnan syöksähti Athoksen kamariin. No mutta puhuhan toki, sanoi hän suljettuaan oven. Onko kuningas kuollut? Oletko tappanut kardinaalin? Sinähän olet vallan hurjistunut. Selitähän toki mitä on tapahtunut. Athos, sanoi d'Artagnan, valmista itsesi kuulemaan uskomattomia asioita. No mitä?
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
Pappi säpsähti, ja hänen ensi mielijohteensa näytti olleen paeta. »Poikani», egyptiläinen virkkoi, »mitä on tapahtunut, kun sinä minua alinomaa välttelet?» Apekides oli vaiti ja synkännäköinen; hän tuijotti yhä maahan, hänen huulensa vavahtelivat ja hänen rintansa kohoili mielenliikutuksesta. »Puhuhan, ystäväni, puhu!» egyptiläinen jatkoi. »Puhu! Joku taakka painaa mieltäsi.
SALADIN. Minä muslemi. On välillämme kristitty. Kai tosi yks ainut voi näist' uskonnoista olla. Sun kaltaisesi mies ei seisomaan jää siihen, mihin syntyi sattumalta; tai jospa jää, niin syitä häll' on jääntiin: hän älyll' osan parhaan valitsee. No niin! Siis älys osakkaaksi päästä myös minut. Selvittele mulle syyt, joit' itse en mä ehdi selvitellä. Mun pohjiansa myöten ymmärtää näin kahdenkesken vain suo valintasi, jott' omaksua voin mä myös sen. Miten? Sä hämmästyt, mua katsein mittailet? Ehk' oonkin ensimäinen sulttaani, tällainen joll' on oikku, jot' en sentään ees sulttaanille arvottomaks aivan ma sanois. Eikö niin? Siis puhuhan! Vai haluatko hetken mietintään? No hyvä, suon sen. (Itsekseen.) Kuunnelleeko hän, mun sisareni? Vainutapa koen, hyvinkö onnistunut oon. (
Se nimi aika koski Selman korviin. Hän tuli kohta pahalle tuulelle, kun sen kuuli. Nytkin hän mitään virkkamatta veti kätensä pois ja aikoi lähteä samaa päätä takaisin omaa kammariinsa. Noh mitä se merkitsee? Aarnold katsoi taakseen. Kun sinulla ei ole aikaa. Puhuhan kumminkin. Mitä sinulla oli asiaa? Selma palasi hänen luokseen. Annista minä vaan ajattelin pikkuisen puhua.