United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Näillä väljillä vesillä, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo taittui, Tuli toinen, mies menevi, Mies meni, mela putosi, Vene haapainen hajosi. Tuo nyt Altti airojasi, Venettäsi veen isäntä, Anna mulle airo toinen, Tuo mulle mela parempi, Jotta jonneki osaisin, Selät suuret souteleisin. Veneelle tuulta.
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen, kun läksin omilta mailta, elomailta entisiltä iäkseni ilman alle, kuuksi päiväksi kululle, tuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi näillä väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa! Vilu on täällä ollakseni, vaiva värjätelläkseni, aina aalloissa asua, veen selällä seurustella.
"Kupli nyt siellä kuusi vuotta, seuro seitsemän kesyttä, karehi kaheksan vuotta noilla väljillä vesillä, lake'illa lainehilla: vuotta kuusi kuusipuuna, seitsemän petäjäpuuna, kannon pölkkynä kaheksan!" Siitä pistihe sisälle. Sai emo kysyneheksi: "Joko ammuit Väinämöisen, kaotit Kalevan poian?"
Kysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi: "Mitä itkit, Väinämöinen, uikutit, uvantolainen, tuolla paikalla pahalla, rannalla meryttä vasten?" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Kauan oon meriä uinut, lapioinnut lainehia noilla väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa.
Väljillä illan vesillä, illan kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto värähtelee kuin levitetty hopeahuntu. Aigar on ihana, mutta ihana on Kunnevarkin ja ihana Miljan. Parsifalin sydämessä syttyy tähtiä, syttyy ja sammuu tähtiä. Kuka on hänen rintansa tähti?
Parsifal liehuu Arthurin punervassa salissa. Onko elämä keltaista riemunvälkettä sydämelle? Onko elämä kultakimmeltävää tähtein sytyntää ihmisen veressä? Väljillä vesillä, kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto värähtelee kuin levitetty hopeahuntu. Neidot ja Arthurin ritarit soutavat illan vesillä, jotka levittäyvät kuin heiluva kultapeili tummain rantojen välillä.
Siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen, väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi noilla väljillä vesillä, lake'illa lainehilla! "Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele ilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta, väljille meren selille, ulapalle aukealle!"
Uipi iät, uipi lännet, uipi luotehet, etelät, uipi kaikki ilman rannat tuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa; eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Itkeä hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, päiviäni, lapsi kurja, kulkuani! Jo olen joutunut johonki: iäkseni ilman alle, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi näillä väljillä vesillä, lake'illa lainehilla!
Siin' istuen monikin venhettään Käsi-melalla oivasti johtaa, Kun sää on tyyni, mutt' ymmällään Heti, tuulen puuska jos kohtaa. Mutt' ulommaks' ei moni uskalla, Ani harva purjehin täysin Ulos laskevi hyvällä tuulella, Merikunnossa olevin köysin: Ne väljillä vesillä viilettää Ja raittihiss' ilmassa liikkuu, Heitä raikas tuulonen lennättää, Ja alus se aalloilla kiikkuu. Hengen vapaus.