United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. "Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen". Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Niinkuin tammi hän kaatui tai kuin poppeli taikka vuorten salskea honka, kun iskevät veistäjämiehet maahan kirveillään hiotuilla sen purtehen puiksi: noinpa hän maaten maass' oli orhien, vaunujen eessä kiljahtain kipeästi ja kouraisten verimultaa.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. »Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen». Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Pian pursi ol' pieninä pirstaleina, ja ystävät huonoina uimareina ne hukkui helmassa synnyinmaan. Mun myrsky Seinelle kantoi vaan. Mä nousin taasen purtehen uuteen, on toverit uudet ja kaukaisuuteen mua kantaa vierahan virran vuo. Koti kaukana! Rintaan se tuskan luo. On jälleen nauru ja laulu huima, alus ryskyy, vinkuvi tuuli tuima. Pois viime tähtönen uinahtaa. Oi tuskaa! Kaukan' on kotimaa!
Laine läikkyy, kulta pitää perää, riemuhun kutsuvi kaislikkovyö. Uistimet mukaan, onget ja siimat! Vilpoiset viimat leyhähtää. Ethän sä kiellä? Impi, et tiellä, kanssani siellä vaaraa nää! Salmen suuhun pois ma soudan hahden, tai jos lähtään pohjaan pikku lahden, missä teimme lemmenliiton kahden, josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää. Purtehen astu! Laulamme, kulta! Hehkua, tulta lauluss' soi.
Oppaani astui purtehen ja sitten mun käski viereensä; ja nytpä vasta, mun tullen, pursi näytti painon saavan. Veneessä kumpikin kun oltiin, vanha sen emäpuu läks vettä viiltämähän, mut syvempää kuin muuten sill' on tapa. Rupakon kuolleen yli kuljettaissa, mutainen muudan nousi kohti mua ja lausui: »Kuka tulee liian varhain?»
Minä vasten vastaelin Ja sanoin sanalla tällä: "Eipä käskenyt emoni Tätä lasta laivahasi, Purtehen meristen miesten, Joutomiesten juoniloihin." Kesti purresta puhuvi: "Lähe pois, elekä huoli, Tule minun turvihini. Käy käsivarrelleni, Pohatalle puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi." Minä vasten vastaelin: "Jos lähen venohehesi.
Niinkuin tammi hän kaatui tai kuin poppeli taikka 389 vuorten salskea honka, kun iskevät veistäjämiehet maahan kirveillään hiotuilla sen purtehen puiksi: niin hän valjakon eessä ja vaunujen maass' oli maaten, kiljahtain kipeästi ja kouraisten verimultaa.
Ja niin mä juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen, En kuule ääntä äitini, vain lainelaulut kuulen Saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihyörteen Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran pyörteen. Mä kotvan häntä tottelen; ja soutamaan jos lähden, Niin salmen suusta palajan jo pois mä äidin tähden.
Ja niin mä juoksen purtehen ja lasken valtaan tuulen, en kuule ääntä äitini, vain lainelaulut kuulen saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihyörteen ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran pyörteen.