United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka ukko kokosi kaikki syntysanansa ja vaikka hän yhä voiteli Siirin kasvoja viinalla, johon oli luettu pakkasen synty, ja siveli ristiin tiaisen sulalla, niin mitä enemmän ukko voiteli, siveli ja luki kipusanojaan, sitä suuremmaksi tuska yltyi Siirin kasvoissa. Ne paloivat kuin tulessa, ihan koko kasvojen luuli lohkiavan pois.
Se on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tieän mä tiaisen synnyn, tieän linnuksi tiaisen, kyyn viherän käärmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi. Rauan tieän raukeaksi, mustan mullan muikeaksi, varin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi. "Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista.
Harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Tyhjiä tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! Lapsi on tytär kotona, vasta on neiti naituansa. Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! En ole mitätön miesi, uros muita untelompi."
Se on piehtaroinut puhtaassa hangessa, lämmin aurinko on sitä lauhduttanut, ja nyt se huljuu hyväillen rinnan kehyksissä, niinkuin pehmyt vetonen makeasta lähteestä. Ei kuulu hiiskahdustakaan tänne ylös. Kerran kuusikon sisästä tikan vihellys ja toisen kerran tiaisen terästiuku. Taikka pudota lupsahtaa petäjän oksalta lumiharkko hankeen, uppoo sinne, ja painunut oksa ponnahtaa suoraksi.
Mutta ne olivat aivan jokapäiväisiä asioita, jotka olivat kaikille tunnettuja. Väinämöinen sanoi: "Nuo tietosi ovat lapsen tietoja, eikä partasuun uroon. Laula syntyjä syviä". Joukahainen lauloi: "Tiedänpä tiaisen synnyn; tiedän tiaisen linnuksi, kyyn käärmeeksi, kiiskin kalaksi. Vuoresta on vesi syntyisin, tuli on syntynyt taivahasta, rauta ruostehesta.
Tätä paitsi ukolla oli tiaisen sulka tuluksissa. Sillä sulalla veteli ensin kolmesta kohti ristiin paleltuneita kohtia Siirin kasvoissa. Sitten kasteli sulan viinassa ja siveli kasvoja, että tulivat märäksi viinasta. Ja sivellessään luki kipujen poistosanat. Tähän kerkesi Jukkekin sieltä siansapen tiedustelusta. »No, se oli oikein. No, sepä sattui, että teillä oli niitä kojeita. Nyt ei ole hätää.
Moni tirskuu tieoistansa, Moni lausuu lauluistansa; Min' en tirsku tieoistani, Enkä lausu lauluistani: Minun lapsen laihat laulut, Vähät untelon urohon. Kyllä niit' on tietäjiä, Joka laineh laulajia, Vaan ei varsin tietäjiä, Eikä tarkoin laulajia Laula järvestä jänistä, Hankiloita hongikoista. Tieän pikkuisen minäki, Tieän on tiaisen synnyn, Koprin otsalla olian.
Yöllä lentävän villihanhen valitus; seuranhaluisen tiaisen tiuskutus talvipäivänä; hyönteisparven kuolo elokuussa, kun se taistelusta korkealta ilmasta putoaa lehdille sateen tavoin; metsälintujen kimakka vihellys; kuusi, joka sirottaa siitepölynsä uuden vuosisadan hyödyksi; pihka, jota puu hikoilee; kaikki kasvu ja kaikki elämä, kaikki kokonaisuudessaan todellakin yhtä käyttämätöntä.