United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajavi karettelevi, matkoansa mittelevi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Neiti vastahan tulevi, tinarinta riioavi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Kullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: "Käy, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni, syömähän omeniani, puremahan päähkeniä!"
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!" Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi: "Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?"
Laulaisinpa, taitaisinpa, Kun olutta tuota'isin, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana. Kun ei tuotane olutta, Kannettane kannun täyttä, Kerin virteni kerälle, Sykkyrälle syyättelen, Kerän pistän kelkkahani, Sykkyrän rekoseheni.
Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä."
Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuohon vastaeli: "Siksi neittä korjahani, tyttöä rekoseheni: mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi, joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi noilla Väinölän tiloilla, Kalevalan kartanoilla."
Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle. Kerän pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven päähän vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.
Harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Tyhjiä tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! Lapsi on tytär kotona, vasta on neiti naituansa. Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! En ole mitätön miesi, uros muita untelompi."