United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Iloisen hurran saakohon, Ken sodass' uljas ollut on." Runeberg. Eteenpäin hyökkäyksiä tehdään, milloin miltäkin puolen linnoitusta, jolloin aina Turkkilaisten varustuksista hirveämmin rupeaa kuulia satamaan, joihin taas ne joukkiot, jotka vatsallaan loikovat kentällä, vastaavat miehuullisesti.
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, siell' ol' enempi kuin suoja, enempi kuin lepokaan, siellä Suomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen. Meihin silloin Suomi katsoi, ja me kaikki Suomehen. Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon! Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon.
»Maan mainiona eikö Ruotsin valta Nyt kansain kesken loista avaralta, Ja eikö Itämerta aaltoisaa Se äidin lailla sylihinsä sulje Ja ylpeänä voiton teitä kulje, Rohkeesti vastustaen maailmaa? Kuningas yksi sitä hallitseepi Ja yksi kansa siinä vallitseepi, Se kansa uljas Ruotsin kansa on; Siis kaikkialla missä voittoisana Sen lippu liehuu, siellä mahtavana Sen kieli yksin arvon saakohon.
MEFISTOFELES. Kai moinen vaatimus mua kammottaa! Nuo aarteet hankkia voin ja paljon muita. Vaan veikkonen, sekin aika saapa on, Kun rauhass' saamme kahden herkutella. FAUST. Jos tyynnä loijun laiskan-vuotehella Ma milloinkaan, mun surma saakohon! Jos imarruksin vietellyksi Itseeni saat mua mieltymään Ja hekkumin saat villityksi, En silloin huoli elääkään! Panenpa veikkaa! MEFISTOFELES. Pannahan!
"Hurraan saakohon Karl Adlercreutz, hän kunnon miesi on!" Ne sanat päässeet juur' ol' äijän suusta, niin naamaan lensi kaarnan pirsta puusta. "Hoh, hoh, sit' odotinkin", lausui hän, "kas, sepä mies on hyvä tähtäämään!" "Se melkein sattui, eipä paljon vailla; sanoa voin nyt Hannu Klingan lailla, kun kuula pyyhkäis hänen kulmiaan: 'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan!"
Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, varsinkin vaivaisen, polon, poljetun, vainotun, köyhän, kuitenkin syntymämaan, taattojen, maammojen maan! Teitte sen suureksi taas, pojat pohjolan, tarmot Olympon, kun oli maailma niin, kaipasi syntymämaa katsoa kauneuttaan, mitä mahtaa henki ja ruumis, kun ruma kaukana on, vain liki maammojen maa.
Ei tässä vaaraa, senhän nähdä voitte!» »Kenraali käski.» »Hurraan saakohon Karl Adlercreutz mies, kunnon mies hän on!» Nuo sanat tuskin pääsi äijän suusta, kun naamaan lensi kaarnan pirsta puusta: »Hohoo, sit' odotinkin tosiaan, se miesp' ei ollut akka ampumaan.
Hän heitti hartioiltaan purppuravaippansa, joka hänellä oli ollut mustan teräsvaruksen päällä, asetti pienen harppunsa vasemmalle käsivarrelleen ja lauloi hiljaisella, hillityllä äänellä: "Pohjolasta Bysanttihin Roomaan retki kulki. Goottien tähden nousu nähtihin. Nyt tää maa sen syliins' sulki. Esiin miehet, viime maine viime voimat saakohon. Sankarnimen saamme vainen. Käydään, gootit kuolohon!"
"Maan mainiona eikö Ruotsin valta Nyt kansain kesken loista avaralta Ja eikö Itämerta aaltoisaa Se äidin lailla sylihinsä sulje Ja ylpeänä voiton teitä kulje, Rohkeesti vastustaen maailmaa? "Kuningas yksi sitä hallitseepi Ja yksi kansa siinä vallitseepi, Se kansa uljas Ruotsin kansa on; Siis kaikkialla, missä voittoisana Sen lippu liehuu, siellä mahtavana Sen kieli yksin armon saakohon.
Veljeskunnan seurattavaks' teit sa pyhän ohjelman, Ken sit' uskoo, harrastaapi, elon saapi hurskahan, Ja sun johdollasi palaa isän-maansa helmahan. Onni, voima kuningasten kuninkaalle olkohon, Kiitost', ylistystä aina kolminaisuus saakohon, Joka meidät vihdoin viepi autuasten joukkohon.