United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tässä tuumasin juuri, että mitähän Liisa-vainaja nyt ajattelisi, jos näkisi heikon kalpean tyttösensä yksin kävelevän Renkalan synkkiä metsiä, suurta karjalaumaa paimentamassa.» »Hän varmaankin ajattelisi», vastasi lukkari tyvenesti: »kumma, etteivät lukkarilaiset ottaneet tuota lapsukaista, vaikka ei heillä itselläänkään ole lasta, koska Jumala heiltä korjasi heidän ainokaisensa».
Heikki kiintyi Liisaan yhä enemmän, ja vähitellen alkoi Liisakin tottua uuteen kotiinsa. Kaikki koettivat hyväillä Liisaa yhtä hellästi kuin Heikkiäkin. Ja niinpä oli nyt Vuorelassa kaksi lapsukaista. He kasvoivat vierekkäin kuin kaksi kukkasta, jotka tuuli on toisiinsa kietonut.
Maurin itku kuului kyökistä, ja Iiri meni ottamaan häntä kamariinsa sekä koetti lapsukaista viihdytellä, miten parahiten saattoi, sillä poika, joka ei ymmärtänyt, ettei kuolema uhriansa takaisin anna, pyysi vähän päästä äitinsä luo. Illalla kävi viihdyttäminen kuitenkin vaikeammaksi, kun ei lapsi tahtonut nukkua, vaan itki yhäti, kaivaten äitiään.
Laki oikeuttaa minun määräämään holholaiseni tekemistä, kunnes hän joutuu lailliseen ikään, ja koska se aika ei vielä ole tullut, niin aion minä pitää oikeudestani kiini, ja sen pituinen se!" Tässä aikoi maitre Voigt puuttua puheesen, vaan herra Bintrey saatti hänen vaikenemaan armahtavalla lempeydellä, ikäänkuin olisi hän viihdytellyt lemmittyä lapsukaista.
"Etkö istu omassa penkissämme." "Pitäisikö minun istuman siellä?" "Pitäisikö istuman siellä, voi, sinua lapsukaista! Ei sinun pidä muuta tekemän, kuin mitä tahdot. Vai niin, rouva Bög sinua miellyttää? hän onkin oiva nainen, sivistynyt ja ymmärtäväinen. En ensinkään ole ajatellut häntä sopivaksi seuraksi sinulle, hänhän on paljoa vanhempi sinua, luullakseni hän on noin neljänkymmenen vuoden vanha.
Olen pyytämällä pyytänyt, puhui hymyilevä pehtori, katsahtaen Nehljudofiin ikäänkuin olisi vaatinut häntä todistajaksi, että jos päästätte ulos suurukselle, niin paimentakoon jokainen omia elukoitansa. Hyppäsin vaan lapsukaista katsomaan, silloin ne jo olivat ojan yli.
Sillä aikaa kun tyttönen nopsana ja ketteränä kopsastaan kahvikupin ja vadin ukolle toimitti käteen ja sitten niin hommakkaan näköisenä pullosta kahvea laski, seisoi ukko katulankkuun nojautuneena ja katseli äskeisillä katseillaan tuota herttaista hääräävää lapsukaista. Ja vanha ruunakin seisoi niin hiljaisena ja tyytyväisenä alallaan, ettei koskaan kieltää tarvinnut kesken kahven juonnin.
Ettei äiti ääntä saisi, Emo etsivä olisi, Jos ma vuoenki viruisin, Tahi kaksi kalkettaisin, Tuolla tuomivaaran päällä Kasvaisin katajikossa." Ajavi kahattelevi, Immen itkevän keralla, Ajoi Väinölän ahoilta Kalevalan kankahilta. Niin etsi emo tytärtä, Vanhin lasta vaikerteli, Etsivi kisasioilta, Noilta karkukankahilta: "Ettekö nähnyt mun tytärtä, Kuullut kullan lapsukaista?"
Hän ensin kohtaa Kiharapään Antonion; tämä häntä Puhuttelee ja hälle tuhlaa muiskun, Jok' on mun taivaani. Mujuinen hupsu parka, suutu, joudu! Jos voisit puhua, niin kuulla saisin, Ett' on tuo suuri Caesar pelkkä narri, Typerä narri. CHARMIANA. Oo, koin tähti! CLEOPATRA. Vaiti! Näetkö rinnoillani lapsukaista, Jok' uneen imee imettäjänsä? CHARMIANA. Oi, murru, sydän!
Hän oli luultavasti ollut kirkossa, sillä hän laski joutuisasti virsikirjan lähimmäiselle puutarhan pöydälle ja tarttui poikaan, joka, kuullessansa hänen ääntänsä, heti vaikeni ja leletellen käsin, jaloin sätkytteli häntä vasten ylimääräisessä äidinrakkaudessaan suuteli hän suutelemistansa pientä, paksua lapsukaista.