United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä säälinkin heitä; mutta minä tahdoin kertoa teille siitä Emmasta. Ajatelkaas mitä hän teki... Minua ei huvita tuo asia, sanoi Nehljudof, ja sanon teille suoraan, että vaikka olen itsekin ollut ennen toinen, niin nyt minä inhoan semmoista suhdetta naisiin. Upseeri katsahti pelästyneenä Nehljudofiin. Ettekö suvaitsisi vielä teetä? sanoi hän. Ei, kiitoksia. Bernof! huusi upseeri.
Ja aivan oikein, tirehtöri oli vankilassa ja ilmestyi pian Nehljudofin puheille. Uusi tirehtöri oli pitkäkasvuinen, luiseva mies, poskipäät ulospäin, hyvin hidas liikkeissään ja synkkä. Tapaaminen on sallittu määräpäivinä vastaanottohuoneessa, sanoi hän katsomatta Nehljudofiin. Mutta minulla on annettava eräs anomus allekirjoitettavaksi. Voitte jättää sen minulle.
Sireenipensaasta hän taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta sireeniterttua, ja viuhtoen niillä hehkuvia kasvojaan, katsahdellen Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen käsiään edessänsä, meni takasin leikkivien luo.
Vieläkö tarvitaan muuta? kysyi hän katsoen vuoroin Nehljudofiin ja vuoroin tirehtööriin ja asettaen kynän milloin mustepulloon milloin paperille. Minulla olisi jotain teille sanottavaa, sanoi Nehljudof ottaen hänen kädestään kynän. Sanokaa pois sitten, sanoi Maslova ja yhtäkkiä muuttui totiseksi ikäänkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai häntä olisi ruvennut nukuttamaan.
Jotenkin kauan olivat nämät molemmat kummallisesti katsovat silmät kääntyneinä Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei hän voinut irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistä kirkkaine valkuaisineen.
Olettehan niin hyvä ja koetatte, sanoi hän milloin katsahtaen Nehljudofiin milloin laskien silmänsä ja hymyillen. Hyvä, hyvä, kyllä koetan tiedustella, sanoi Nehljudof yhä enemmän ihmetellen toisen käytöksen vapautta. Mutta olisin tahtonut puhua omasta asiastani teidän kanssanne. Muistattehan mitä puhuin teille sinä kertana? sanoi hän. Paljohan te puhuitte.
Ketä te haluatte nähdä? kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka käveli verkkojen välissä. Katariina Maslovaa, sai Nehljudof tuskin sanotuksi. Maslova, sinua! huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
Eihän minun ole anteeksi antaminen teille... alkoi jo Nehljudof. Vaan kuitenkin, jättäkää te minut, lisäsi hän ja hänen kauheasti kieroon menneistä silmistä, joilla hän katsahti Nehljudofiin, luki Nehljudof jälleen kiihkeän ja vihaisen ilmeen. Miksi minun olisi jättäminen teidät? Muuten vaan. Miksi niin? Nehljudofista näytti että hän katsahti häneen taas samalla vihasella katseella.
Antakaahan hänen nyt ensin syödä, sanoi Missi hymyillen, muistuttaen sanalla »hänen» omaa läheisyyttänsä Nehljudofiin. Kolosof sillä aikaa kertoi reippaasti ja äänekkäästi erään häntä suututtaneen artikkelin sisältöä, jossa vastustettiin valamiesoikeutta. Häntä kannatteli Mihail Sergejevitsh, sisarenpoika, kertoen puolestaan samassa lehdessä olleen toisen artikkelin sisällyksen.
Katsottuaan taaksensa hän näki taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta tämä, nopeasti vilistäen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut hänelle, vaan loittoni vasemmalle. Edessä oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi tälle merkin päällään, että he yhtyisivät pehkon takana.