United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emme sun päätäsi, Korkea, maisin kukkasin kruunaa, laakerit, ruusustot, meillä ne kasvanut ei: nostamme kulmilles, Korkea, kansamme kärsimys-kruunun. Kyynelin, hurmehin sen vuossadat on silanneet, on mykät vuossadat, on sukupolvet vain sua varten. Toivomme ollut sa oot, uskomme ollut sa oot. Oi vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla, luoksemme tullutko oot, täälläkö luonamme oot?
Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla, niin sinä saapunut oot, luonamme, armahin, oot, untemme morsian, vuossatain kaivattu, silmäimme soihtu. Katso, sun hurmastas lyö joka rinnassa syön, katso, sun askeltes tietä nyt riemun kyynelet kastaa. Miss' oli orjuus ja yö, valkeus on, vapaus.
Nää, oi mun sieluni, yössäkin korkehin kirkkaus, tuskassa tummien hetkien rauha ja riemu, vuossatain valheessa, elämän valheessa valkein, iäisin totuus! Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut, siell' on siintävät seljat ja salmien suut, siell' on vihreät metsät ja mäet, siell' on vilposet illat ja varjokas koi, siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi, siell' on kaihoja kukkuvat käet.
Sillä sa kallehin oot, orjuuden kaivattu oot, sillä sun kruunus on ostettu vuossatain kärsimys-lunnain, ostettu on unelmin, hurmehin, huokauksin. Kaunis on elo, kuolema, Korkea, kasvojes eessä, helppoa nukkua on mullassa maan vapahan. Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla! Mies teki minut kerran armaalleen ja piirsi kolme sanaa kylkeheni.
Tää Vapahtaja korkehin Nyt aih' on ilon' ihanin On sieluntuska laannut. »Kuitenkin taasen aavistus. Kamala, synkkä vavistus Lävistää sieluani: Kuin viime kerran levähtää Sais' täällä tämä kallis pää, Oi mun Vapahtajani!» Näin tuntehet käy riitaiset: Iloiset, surumieliset, Marian sydämmessä; Näkyvi syvä rakkaus Ja kiitollinen uhraus Kasvojen ilmehessä.
Sun kiitos Jahve korkehin: on lyöty lapset Ammonin. Nyt juhlahan kuin häissä! On aseet voiton kantaneet ja kaikki viinirypäleet on kypsät viinimaissa. On naisten kohdut siunatut ja maa on kasvun kantanut ja siemen uusi itää, mut mikä ihanampi ois kuin antaa kerran kaikki pois, kun kaikki voisi pitää? Kun korjuuväki kotiin käy ja ilta yöksi hämärtäy, käyn uhrivuorta kohti.
Siell' on omat armahaiset Heimolaiset olleet, Siellä kaikki esi-isät Eläneet ja kuolleet. Tuuli tuima tunturitten, Hartioillas kanna Minut sinne, siellä sitten Havuhauta anna. Syntymäpäivänä. Ystävä kaunoinen, Kuule, sa pienoinen: Syntymä-päiväsi Noussut on, riemusi. Terve sa armahin! Isämme korkehin Onnea suokohon, Iloa luokohon! Onnea elolle, Rauhoa sielulle! Mielesi puhtahin Olkohon ainakin!