United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, mitkä temppelit, mitkä juhlat, mitkä kestit! En olisi pispan sijassa tätä hyvyyttä jättänyt, sen suorastaan tunnustan, vaikka todellakin olen yhtä kiivas kristitty kuin moni muu. Mutta levolle en mene tänä yönä, sillä merkillinen kavaluuden ja onnettomuuden haju pistää nenääni, vaikka on näin kova pakkanen. Mikä räjähdys oli tuo?... Hm... Pakkanen vaan nurkissa paukahteli ei mitään muuta.
Hääpäivä määrättiin, kirkossa kuulutettiin ja Dalessa pidettiin suuret kestit. Nyt täytyy koettaa olla iloinen, ajatteli Alfhild. Mutta illempana lauloi joku pihassa korkealla ja kovalla äänellä: Johdottaan tytön mieli lentää, Ei sydämmessä häll' ole kenkään, Hän kiintyä ei voi yhteenkään, Vaan vuoroin on oma tuon ja tään. Se oli Björn Haugstad. Alfhild kalpeni ja istui paikallaan, kuin kuva.
Rouva Lindeman lausui tämän hyvin totisena, muut vaan eivät tahtoneet voida pidättää nauruaan. Klaffin päällä huomasi Fanny kauhukseen viinakarahviinin ja kaksi lasia. Aikovatko taaskin alkaa kestit tarjoomalla viinaryyppyjä ?
Hän tuli niin iloiseksi ja puheliaaksi, ett'ei hän ollut koskaan sen iloisempi ollut. Hän piti niiden käräjäin aikana monet semmoiset kestit, ett'ei hänen oltu nähty koskaan ennen semmoisia ja niin loistavia pitäneen, vaikka hän kyllä ennenkin oli ollut vierasvarainen. Niinkuin luonnollistakin on, tuli hän käräjäin loputtua kotiinsa.
"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan. "Pidä suus kiini". Olli: "Teetkö mulle virsut keväällä?" Risto: "Teen, pidä suus kiini!" Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston ensimmäisen onnellisen pyydön muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti Melkoinen, unilukkari Nukanteri sekä sen renki Taavetti ja Olli kutsuttiin kestiin.
TIMON. No, Apemantus, jos et noin ois juro, Niin saisit jotain. APEMANTUS. Min' en huoli mistään; Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtään Ei soimaajaa, ja syntiin yhä vaivut Niin kauan annat, varon, että kohta Pois papereilla itsesikin annat. Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot? TIMON. Jos noin sa moitit seuraelämää, Niin, totta vieköön, sinusta en huoli. Hyvästi! Toiste laula toista virttä!
Hän koetti laskea yksikseen, ketä he voisivat kutsua, mutta ei hän tohtinut niin suurta summaa päähän asti ajatellakaan, kuin siihen hänen mielestään tarvittiin. Yht'äkkiä iski hänen mieleensä Oulun kauppaneuvoksen kestit samppanjoineen ja jälkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikä ne tietää?
Tässä tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siitä meni kaksi jänestä vaikka on hän noita se Eerikka saattaa niin paljon ottaa viinasta". Liisakin muuten kulki isänsä Jussin kanssa ketunpyydössä, ja oli erittäin taitava kärpän pyytäjä. Niin kestit pidettiin ja ryypyt otettiin, kestisanatkin lausuttiin ja laulettiin.
Neuvotonna, harmistuneena, alakuloisena oli Uuno nyt päättänyt noudattaa muutamien henkiheimolaistensa kehoitusta ja käyttää tätä epätietoisuuden ja toimettomuuden aikaa perehtyäkseen venäjänkieleen ja Venäjän oloihin. Hän oli matkalla Pietariin, ainakin vuoden, ehkä parinkin ajaksi. Nykyinen koti hajoitettiin ja Pietariin oli muutettava koko perhe ja talous. Nämä kestit olivat Uunon läksijäisiä.
Mitkä kestit nyt olisi? Se oli vaan tue saavi, joka ANNA. Ja mistä syystä ne pidetään? MIINA. Voi, voi, tuota rouvaa! Johan minä sanoin, että ? MIINA. Ai, ai, enhän minä tiedä on kai taas lentänyt rouvan päähän. Mutta laskekaa! Laskekaa! ANNA. Tuleeko tänne paljon väkeä? ANNA (laskee Miinan): Mitä kuulen minä! Ovatko he tulleet hulluiksi!