United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Entä jos kaadut väsymykseesi, ennenkuin loppu tuleekaan?» jatkoi Elias. »Parempi teidän on levätä täällä kuin kaatua kesken tielle», sanoi Kaska, joka nyt oli myöskin palannut muiden luo. »Miksi ette pyydä herra Miihkalia viipymään, rouva Elina?» ihmetteli Maija Liisa. »Minun pyyntöni», vastasi Elina, »tietää ja kuulee hän sanomattakin.
Maksakaamme Jo vastaisesta voihkeest' osa pois! Voih, voihkaa, Troia! Totuttele itkuun! Kukistut, Troia! Kaadut, Ilion! Tuo kekäleemme, Paris, polttaa meidät. Voih, voihkaa! Helena on meidän turma. Voih! Helena jos jää, vie Troian surma! HECTOR. No, nuori Troilus, eikö sisaresi Kamala ennushuuto hiukan karmi Sun tuntoasi?
Tunnen itseni ja tiedän, että jos kaadut haavoitettuna tahi kuolleena, niin puuttuu voimani ehkä juuri kun sitä parhaiten tarvitaan. Maria tahtoi keskeyttää häntä, mutta hän ei kuullut, jatkoi vaan intohimoisesti: Olet ollut auringonvaloni pimeydessä, ainoa tähteni autiossa, ja nyt ottaisin sinut mukaan kurjuuteemme. Ei, ei!
Kyyneleiset silmät syttyivät taas ja katselivat ikäänkuin kaukaisuuteen: Tänään hän on sinun, mutta ei koskaan pappi lue siunausta teille. Kaatuuko Maria tahi minä taistelussa? Kaadut sinä syvemmälle kuin jos sinun kuolema iskisi, ja silloin katkee teidän välinen side. Oi, ei koskaan minun olisi pitänyt teitä kuulla! huusi Martti kauhistuneena ja riensi pois.
Hän olikin kylliksi urhea poika, mutta Turkkilaisen kuula, senkin vietävä, lävisti hänen rintansa ennenkuin päivä oli puolillaankaan. Toiset laskevat leikkiä: "lupaa minulle perintös; kyllä minä korjaan sinun morsiames, jos sinä kaadut". "Kun äiti tietäisi, missä poika tälläkin haavaa marssii," j.n.e.
Siittänet pojan pätöisen, elät kanssa heimon helmen, puun pyhäisen istuttanet, itse kaadut puusi kanssa, koonnet maata, mammonata, elät maassa, mammonassa, jättänet jälelle muiston, kera muistosi murenet.» Y
Tuonko riennät riemun tähden? »Seppelpäänä täältä lähden.» Vaan jos kaadut etkä voita? »Tahtoani kunnioita!» Tahtoasi tuhkaks tulla? »Ei lie vaalin valta mulla!» Jos ei sulla, kellä sitten? »Tutki juoksut jumalitten!» Tutkin poves pohjaan asti. »Sinne Luoja tiensä rasti.» Rakkaus on Luojan rata. »Oppinut en parempata.»
Hetkenä jona hänehen kätesi herjaavan kohoitat, kaadut kuin salaman lyömä nuolesta ankaran Apollon.
Niin silloin varmaan viekkauteesi paadut, Ett' omiin juonihisi vihdoin kaadut. Hyvästi! Hänet vie; mut varo vasta Minua matkallasi kohtaamasta. VIOLA. Ma vannon, herra, HERTTUA. Turha valaa käyttää. Vois rakkautta pelkurikin näyttää! HERRA ANTREAS. Herran laupeuden tähden, haavuri tänne! Ja laittakaa toinen heti herra Topiaksen tykö. OLIVIA. Mitä on tapahtunut?
Illan komein kohta oli kuitenkin se, kun molemmat rakastavaiset toinen toisensa käteen tarttuen aloittelivat metodista-virren, jota lauloivat aivan vakaasti ja innoissaan. Luulenpas vaan, että eräs sotaisa polento ja helähdys sen nuotissa paremmin kuin jumaliset sanat vaikuttivat kuulijoihin, jotka kaikki yhtyivät laulamaan värsyjen loppusäkeen: Mä elän Herran palkassa Ja kaadut uskollisna.