United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
LIINA. Oi, hän tulee kyllä, mutta kaiketi vasta lähtöhetkelläs. Sillä tämänkaltaisissa kohtauksissa ei ole hän koskaan paljouden tekijä. Pitkät ja kyyneleiset jäähyväiset eivät juuri miellytä häntä. Ja siinähän soinnummekin yhteen. Minä en väsytä sinua lähtövirsillä, en kyyneleillä, vaan katsahdan aina yhtä kylmästi puolees kuin sinäkin tänne.
Kelloseppä kumartui hänen ylitsensä ja, lohdutellen häntä, otti hänen kyyneleiset kasvonsa käsiinsä ja suuteli niitä. Volumnia, kuiskasi hän, me olemme paljon lähestyneet toisiamme tänä iltana. Ja vanha rouva hymyili tätä kuullessaan.
Ennen lähtöänsä ajatteli hän kuitenkin itsekseen ja hänen ajatuksensa pukeusivat seuraaviin puoliäänisiin sanoihin: "Minä tahdon kuolla saman kuoleman kuin hekin Suomen edestä". "Oikein, poika", kuului ääni Kyöstin takaa ja kun hän kääntyi, kohtasivat häntä Antti Kettusen puoleksi iloiset, puoleksi suruiset katseet sekä Katrin kyyneleiset kasvot. "Oikein!
Edellinen, seisoalla ja käsi ojennettuna kansaa kohti, huusi kuuluvalla äänellä: "Hiljaa! Diesbach puhuu, kuulkaa häntä!" Jälkimäinen, polvillaan, rukoilevana, paljasti ihanat kyyneleiset kasvonsa.
Poika toi pudonneen ruuvin, Topias väänsi sen vahvoilla käsillään kiinni. "Kyllä se nyt pitääkin", vakuutti hän itselleen, "mutta varmuuden vuoksi, täytyy se ensimmäisessä pajassa kiertää avaimella lujemmasti ja syvemmälle." Sitte vasta katsoi hän onnettomuuden ehkäisijään. Poika oli paljasjaloin, silmänsä olivat kyyneleiset, vaatteensa rikki kuluneet. "Mikä sinun nimesi on?" "Josu"
Vihdoin nosti hän ylös kyyneleiset silmänsä ja sanoi: "Nyt on uhri päätetty, uhri, jonka pitää sovittaa minun turhuuteni, itsekkyyteni, röyhkeyteni ja kevytmielisyyteni. "Minä tahdon kärsiä, mutta en valittaa, tahdon kuolla, mutta en kuitenkaan valittaa, kun hän vaan tietää että minä olen uhrannut itseni häntä sovittaakseni.
Sinä pelastit minut ja lapseni ihmisten käsistä, ainainen kiitos siitä Sinulle! Sinä et salli meidän joutua villien eläintenkään tuhottaviksi. Sinuun tahdon luottaa enkä pelätä». Hän jäi lapsi helmassaan puun alle istumaan, risti kädet polvilleen, loi kyyneleiset silmänsä taivaalle ja odotti, kunnes päivä koitti. Mutta se toi hänelle uutta surua. Oli alakuloinen, sumuinen syysaamu.
"Bengt", sanoi hän nousten ja ojentaen kätensä miehelleen, "jos rikoin, jos olin kiittämätön ja vaativa, niin pyydän sydämestäni anteeksi. Tahdon koettaa tästä lähtein olla sinulle parempi vaimo." Bengt ei vastannut heti. Esterin sanat, hänen lempeä äänensä ja kyyneleiset silmänsä saivat hänet niin hämmästyksiinsä, että hänen ajatuksensa ikäänkuin menettivät tasapainonsa.
Uusi, musta puku oli sievä, mutta entä hänen kyyneleiset kasvonsa ja nuo punaiset silmät? Kesken näitä ajatuksiansa Eevi säpsähti. Kuinka taisi hän semmoista ajatella, kuinka olla niin turhamainen tänä tärkeänä päivänä? Taas tuli itku, ja siihen itkuunsa hän nukkui. Jonkun aikaa näitten tapausten jälkeen oli Eevin mieli vielä levoton ja kaipaava.
Kuinka usein olen unissani nähnyt sun kyyneleiset kasvosi! Kokonaisen kyynel-meren olen ylpeydelläni puristanut sinun silmistäsi, ja tuo meri se on muuttuva tulimereksi mulle kun astun Ijankaikkisen tuomio-istuimen eteen. Niin äärettömäksi tuli-mereksi, vielä kauheammaksi kuin se, johon tämä kaupunki ja sen kanssa minun kunnianhimoni teot hukkuivat". Hänen päänsä painui taas alas pielukselle.