United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensimmältä hävetti häntä itseäänkin tuommoiset mietteet, mutta vähitellen tottui hän niihin. Siihen lisäksi osasi Himmi muutamilla hämärillä lauseilla uskottaa Kallelle, että Loviisalla kyllä olisi enämmän aikaa seurustelemiseen uhrata, jos heidän seuransa häntä huvittaisi. Harmikseen huomasi Kalle niin olevankin asian laidan ja niin todella olikin.
Loppupuolella talvea tuli vielä sitten Sormulan herran veljen tyttö seutuun ja se teki Meyerille Loviisan taipumusten tutkimisen aivan mahdottomaksi. Ukko ei näet saanut silmänräpäystäkään Loviisan kanssa kahden kesken viettää, ennenkuin Himmi, se oli tuon sukulaisen nimi, häiritsi heitä. Alussa viehätti tuo hempeän näköinen tyttö ukkoa, mutta heti kyllästyi vanhus häneen.
Kööri: Oi, Herran Sanaa kuunnelkaamme pyhää, Se voiman uuden sydämmeemme luo, Kuin lounastuulten viima yhä Keväisin vuokot urvusta tuo. Kööri: Onko onnea, tuskaa meille ilmoitettu? Kelle kohtalon arvoitus himmi selviää? Kuink' yhtyä konsa voi vaivaan ja kuoloon iki=elämä? Kaksois=kööri: Ah ihmiskunta, toivo ijäisyyden jätä, Jo hiekkaan kuivui juuret sen! Ei, sinut suojaa Herras, luota Hänehen!
Ei linnan juhlasali ollut paikka, miss' olimme, vaan luola luonnonluoma, hämärä, himmi, rosopohja.» Lausuin ma ylös noustuani Mestarille: »Tään ennen kuin ma jätän kuilun, poista minulta harha sekä haasta hiukan! Miss' on nyt jää? Kuinka tuo nyt päälleen noin keikahti? Ja kuinka on niin äkin Aurinko illan aamuks saada voinut?»
"Ei ole Kirsti ennenkähän Ketän polttanut tulessa, Kovin päivin kuolettanut, Ei ole ennen, eikä vasta." Kukas kuitenki on hullu, Kukas muu, kun piika raukka? Jos ei hullu, niin on himmi, Otti kihlat, antoi kättä; Käsi on Klaun käessä, Kävi Klaun kartanolle. Kirsti katseli lasissa, Välkytteli västäröillä. "Oh, jos sitäki olisi, Tuon välin pahentajata!
Alussa paheksui Kalle sitä, kun Loviisalla oli niin vähän aikaa hänelle uhrata, mutta vähitellen haihtui kaipaus ja Himmin seura palkitsi hänelle kaikki. Himmi, jos kukaan, osasikin kiinnittää nuoren miehen itseensä. Hän oli lukenut paljon kaikenmoisia kirjoja ja Kallen täytyi ihmetellä hänen mielikuvituksensa laajuutta ja tietojensa paljoutta.
Rukkiukkokaan ei Sormulan asioista sanottaviksi kertonut, joten siis Jeriko ei tiennyt Loviisan ja Kallen välistä muuta, kuin sen, että Kalle oli Sormulassa jokapäiväisenä vieraana, ja luuli asiat siellä olevan aivan ennallaan. Sormulassa eivät kumminkaan asiat olleet aivan sillä kannalla, kuin Jeriko luuli, sillä Himmi teki siellä kostotyötänsä.
Himmi ei kuitenkaan koskaan näyttänyt loistavan tiedoillaan, vaan paremmin kyseli Kallelta, oliko se tahi se seikka niin ja heti siirtyi aineesta toiseen, jos Kallea milloin näytti ikävästyttämään rupeavan. "Oliko", kysyi Himmi kerrankin, "oliko kuningas Arturilla kuus'toista, vaiko neljäkymmentä ritaria pyöreän pöytänsä ympärillä?" "Arturilla?" tuumaili Kalle.
Kerrankin istui ukko kärsimättömänä kuuntelemassa muuatta sävelteosta, jota Himmi surkeasti rääkkäsi, kun tyttö äkkiä soittoansa keskeyttäen kysäsi: "kuinkas minä teistä soitan, herra Meyer?" "Hm," vastasi vanhus "minä tässä juuri ihmettelen, millaisiksi kauniimmatkin kappaleet teidän käsissänne muuttuvat, mademoiselle Himmi."
JACHIMO. Häntä odotettiin, Ei ollut vielä. POSTHUMUS. Viel' on hyvin kaikki. Tuo kivi vielä säihkyykö? Vai teille Se liian himmi lie? JACHIMO. Jos hävitin, Niin kullassa sen arvon hävitin. Tekisin matkan kahta pitemmänkin, Jos tiedoss' yö niin lyhyt ois ja maire Kuin tuolla Britanniassa. Mun on sormus. POSTHUMUS. Sen kivi liian lujass on. JACHIMO. Ei lainkaan, Kun vaimonne niin hölläss' on.