United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sisällä sai Jeriko sitten kuulla Kallen ja Himmin olleen avioliitossa, mutta Himmin muuttaneen maan majoille jo pari vuotta sitten, katkeroitettuaan ensin turhamaisuudellansa sekä miehensä, että oman elämänsä. Sormulan herra taas oli halvattuna sairastanut monta pitkää ja vaikeaa vuotta, kunnes kuolema viimein oli vapauttanut hänet kärsimyksistään.

Virhinensä Ellini Kaunis on, mun lempeni Saanut, muut ei konsanaan, Hän taas minun vaan! Virhe kaunistaa. Silmässä on neitosen Pienen pieni virhinen. "Tuota ihaelet! miksi? Voiko väittää kaunihiksi? Moinen virhe silmässään! Miellytä ei ensinkään!" Pinnalla kun tähtyen Huomaa himmin pilkkusen, Selvemmin se voinen toistaa, Miten itse tähti loistaa Kirkkahasti; vertailla Haluamme kaunista.

Kalle ei voinut olla mielessään Loviisaa ja Himmiä toisiinsa vertailematta. Aina kallistui silloin voitto Himmin puolelle; hänen vaakalautansa jäsähti maahan. Loviisan kohosi, kuin kevyt höyhen, ylös korkeuteen.

Kuorma kyllä väsyttää Alla monen koetuksen. Vaan kun, sielu, uskossa Tässä vaivassas, Heikkoudessas Herraa alat' Etsit, halaat, Heti on Hän apunas. Armon Henki kirkastaa Veren armon turvaksemme, Haavain turviin pakottaa Pakenemaan hätinemme. Ja ken sinne pakenee, Avun aina saa: Jesus armahtaa, Murheen retken, Himmin hetken Sijaan Herrass' ilon saa.

Alussa paheksui Kalle sitä, kun Loviisalla oli niin vähän aikaa hänelle uhrata, mutta vähitellen haihtui kaipaus ja Himmin seura palkitsi hänelle kaikki. Himmi, jos kukaan, osasikin kiinnittää nuoren miehen itseensä. Hän oli lukenut paljon kaikenmoisia kirjoja ja Kallen täytyi ihmetellä hänen mielikuvituksensa laajuutta ja tietojensa paljoutta.

Siihen iloon todistajaksi joutui Loviisakin, joka nähtyään Kallen tulevan, oli kiiruhtanut saliin. Yleinen hämmästys, Kallen anteeksipyynnöt, Himmin anteeksianto ja vallaton sormen pudisteleminen Loviisalle seurasivat toisiansa, kuin vesipisarat rankkasateella. "Vai niin ne ovatkin asiat," sanoi Himmi, "etkä sinä, Loviisa-kulta, ole virkkanut minulle mitään?"