United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siihen iloon todistajaksi joutui Loviisakin, joka nähtyään Kallen tulevan, oli kiiruhtanut saliin. Yleinen hämmästys, Kallen anteeksipyynnöt, Himmin anteeksianto ja vallaton sormen pudisteleminen Loviisalle seurasivat toisiansa, kuin vesipisarat rankkasateella. "Vai niin ne ovatkin asiat," sanoi Himmi, "etkä sinä, Loviisa-kulta, ole virkkanut minulle mitään?"

Luvun mallia saatuani kiittelin heitä kaikkia, puristaen heitä kaikkia kädestä; mutta ennenkuin sain kotimatkalleni suoriutua, muistutti isäntä minua, että välttämättä tulisin kinkeriin, sillä kuusivuotiaana oli Loviisakin ensi kerran kinkereissä käynyt. Sitten minä panin karvalakin päähäni ja sanottuani hyvästi nyt! läksin minä juosta lerputtelemaan kotiini.

Muutamia vanhoja herroja, talon ystäviä entisiltä ajoilta tuli välistä; mutta isäni tietysti "hanhenkukkineen" ja nuori Helldorf olimme vakinaisia vieraita; Loviisakin, tuo nuori hiljainen orpo oli siellä.

Olin jo astumaisillani portaita ylös sanon ylös sentähden, että portaissa oli kaksikin otinta kun samassa kuulin takanani äänen hyräyksen: ammuu. Kohta huomasin, että ääni kuului navetasta, joka oli selkäni takana, pihan toisella puolella. Vierimän lehmä siellä ammui. Nyt näin navetan oven olevan auki ja minä käänsin matkani sinne. Siellä oli Loviisakin lehmälle haudevettä keittämässä.

Hänestä oli tullut tämän sukuhaaran kaunistus, jonka kanssa itse Loviisakin, se hienon maailman suuri tuntija, piti jo ylpeytenään olla sukulaisuudessa, vaikka itse ei ollut kuin Tyrväntäisiä: Frans oli kolmikerroksisen kivimuurin velaton omistaja, Frans oli niin lihava, ettei milloinkaan omien jalkainsa teriä nähnyt, Frans oli kasvoiltaan niin punakas, että verevin ruusu olisi niiden rinnalla kalvennut, Frans ei milloinkaan enää ajurinpukilla istunut, Frans käveli herrain kanssa Esplanaadilla, Frans joi liikemiesten seurassa olutta Gambrinin kellarissa, Frans nyykäytti vaan päätä missä toinen lakkia nosti, Frans tiesi kaikki, ja olipa niitäkin, jotka sanoivat hänen rikkautensa nousevan puoleen miljonaan.

Hän tunsi oman onnettomuutensa, mutta paljoa kovemmalta tuntui mielestä se, kun Loviisakin joutui hänen tähtensä onnettomaksi. Ikäänkuin houriossa saapui Jeriko viimein rukkiukon mökille, josta hänen ihmeeksensä vilkkui valkea. Siellä tapasi tulija lukkarin itseänsä odottamassa.

Kiitoksia, kiitoksia, kuului monesta suusta, ja emäntä lisäsi: Mitäs kirkkoon kuului? Hyvää vaan, maisteri oli saarnassa. Mikäs oli tästi, kysyi suutari. Kukas olet? vastasi kirkkomies. Oliko uusia morsiamia, tutkaili Maijastiina piika. Olihan niitä pari paria. Mäkelän Loviisakin taitaa jo miehen saada. Kenenkä hän sitten saa, kysyi Miinan Janne. Häppölän Villen.