United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen vihannut sinua olen riemuinnut vastoinkäymisistäsi minä olen oh, sitä on liian vaikea sanoa. "Minulla ei ole voimaa tunnustaa. "Minun täytyy saada sinulta anteeksianto, vaikka minun pitäisi se varastaa. "Anna anteeksi ojenna kätesi anteeksiannon merkiksi." Mutta Vitiges oli vaipunut taas ajatuksiinsa. "Minä rukoilen anna minulle anteeksi kaikki rikokseni." "Mene miksi en antaisi anteeksi.
Joku toinen hänen sijassaan olisi saattanut ankarasti nuhdella .. ja sitä minä olisin melkein toivonutkin, sillä tämä äänetön anteeksianto oli minun luonnolleni vaikeampi kantaa kuin ankaratkin nuhteet. Muista asioista hän vain puhui, kertoi, kuinka itsekin oli kerran ihmeellisesti pelastunut hukkumasta.
»Miten paljo ihmiselle onkaan uskottu, kun hänelle on uskottu pieni elämä hoidettavaksi», sanoi Olavi väräjävällä äänellä, kun he olivat istuutuneet sohvaan. »Se on niin suurta, että sitä tuskin uskoo mahdolliseksi.» »Ja kuitenkin se niin on», vastasi Kyllikki. »Tiedätkö, mitä minä luulen? Että anteeksianto ja sovitus ovat elämässä paljoa, paljoa voimakkaammat kuin kosto.»
"Ei, Bengt", sanoi Ester, astuen esiin ja laskien kätensä hänen olalleen, "sinä et ole antanut anteeksi, sillä anteeksianto ei ole vain unohdusta, se on myös luottamusta ja halua luottamuksensa kautta nostaa ja antaa voimaa tulevaisuutta varten. Muistatko, että kerran ennen olen sinulle nämä samat sanat lausunut?" Bengt nousi kiivaasti.
Siihen iloon todistajaksi joutui Loviisakin, joka nähtyään Kallen tulevan, oli kiiruhtanut saliin. Yleinen hämmästys, Kallen anteeksipyynnöt, Himmin anteeksianto ja vallaton sormen pudisteleminen Loviisalle seurasivat toisiansa, kuin vesipisarat rankkasateella. "Vai niin ne ovatkin asiat," sanoi Himmi, "etkä sinä, Loviisa-kulta, ole virkkanut minulle mitään?"
Mutta sellainen ei ole Jumalan anteeksianto kun Hän antaa anteeksi, ei menneisyyttä enää ole. Toinen salaisuus koskee tulevaisuutta. Jumala luottaa meihin.
Samalla tuntuivat kipuni tulevan kaksinkertaisiksi ja pistokset kyljessäni raatelevan minua kuin terävä miekka. Luulin siihen paikkaan pyörtyväni. Silloin juolahti eräs ajatus päähäni. Ei mikään anteeksianto voinut sovittaa sanojani, turhaa oli sellaista ajatellakaan, ei mikään voinut sovittaa rikostani. Mutta jos anteeksianto oli turhaa, täytyi haikean avunpyynnön saada Alan takaisin puolelleni.
POSTHUMUS. Minulle älä nöyrry; voimani On sua armahtaa, ja kostoni On anteeksianto. CYMBELINE. Jalo tuomio! Vävymme meille neuvoo ylevyyttä. Kaikille armo! ARVIRAGUS. Meitä autoitte, Kuin todest' olisitte veli ollut, Ja iloksemme olettekin. POSTHUMUS. Olen Vain palvelijanne. Jalo Rooman mies, Nyt tietäjänne kutsukaa.
Johannes, ollen asevelvollinen, kuulutettiin myös karkuriksi, ja vaikka äiti sanoi, että hän oli liian lyhytkasvuisena "päässyt pois mitan alta", niin tiesi hän kumminkin, ettei poika kotiin tultuaan pääsisi vapaaksi rangaistuksesta, ja senvuoksi, arveli hän, ei poika palajakaan, ja merkillistä kuinka eukko samassa tuokiossa rukoili poikansa onnen ja ruhtinaan kuoleman edestä; sillä hänelle oli sanottu, että nykyisen ruhtinaan kuoltua ja perintöruhtinaan noustua hallitusistuimelle julistetaan yleinen anteeksianto kaikista rikoksista.
Vanha Uwuma-päällikkö, joka asetettiin niin että hänen kaikki voivat nähdä, käskettiin kehottamaan vihollisia suostumaan niihin ehtoihin, mitä Mtesa tarjosi, nimittäin anteeksianto kaikille, jos he alistuivat.